Valtion ja kuntien hallinnossa tehdään nuijankopautuksilla muun päätöksenteon sivutuotteena myös kielenkäyttöön vaikuttavia ratkaisuja. Valitettavan usein nämä päätökset tehdään tiedostamatta, vähän vahingossa. Tuorein esimerkki tästä on ensi vuoden alusta voimaan tuleva aluehallintouudistus.
Aluehallintouudistus on suuri ja kaikkia kansalaisia koskeva uudistus, jossa läänit jäävät historiaan ja tilalle muodostetaan aluehallintovirastoja (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY). Uudistus on paitsi hallinnollinen myös kielellinen.
Ensinnäkin läänijako ja läänien nimet katoavat. Uudet aluehallintovirastot on nimetty maantieteellisesti, mutta tulos ei vastaa arkilogiikan tapaa hahmottaa Suomen maantiedettä. Kun uusia alueennimityksiä on kritisoitu, on viranomaisen vastaus ollut, että kaikki uusi tuntuu aluksi vieraalta. Kyllä näihin pian totutaan. – Totummehan me lopulta vaikka mihin, mutta onko uudistuksissa silti ehdoin tahdoin ohitettava maalaisjärki? Eikö yhteistä elinympäristöä koskevassa suunnittelussa pitäisi lähtökohtana olla, että pyritään luomaan sellaista fyysistä, henkistä ja kielellistä maisemaa, jossa mahdollisimman moni voisi viihtyä?
Toiseksi aluehallintouudistus synnyttää muutaman konkreettisen kielipulman. Kun läänijärjestelmä katoaa, luovutaan satoja vuosia käytössä olleesta sanasta lääni. Miten nimitetään sen jälkeen hallinnollisia alueita: ovatko ne aluehallintoviraston toimialueita, vai voiko virasto tarkoittaa myös aluetta? Uudistus on synnyttänyt kaksi lyhennettä, AVin ja ELYn, joista varsinkin AVI (tai avi) on hankala käytössä (ks. s. 40). Sitä on voitava taivuttaa monella tavalla yksikössä ja monikossa. Yksikössä mennään AVIin, aviin tai peräti AVI:oon (lue: aluehallintovirastoon), monikossa tuloksena on sellaisia muotoja kuin AVI:ihin (aluehallintovirastoihin), AVI:jen. Koska lyhenteen käyttö on hankalaa, käykö kenties niin, että saamme suomeen uuden sanan – historiallisista lääneistä tuleekin modernisti aveja? Mitenkään tavatonta tällainen sananmuodostus ei olisi. Samalla lailla alun perin lyhenteeseen perustuvat mm. sanat ufo ja laser. Ja aika ufolta tämä aviuudistus vaikuttaakin.
Uudistukseen sisältyvät kielenkäytön sudenkuopat olisi voitu havaita, jos valmistelussa olisi ennen sitovien päätösten tekoa otettu yhteyttä kielen- ja nimistönhuollon asiantuntijoihin. Nyt kirjoittajilta menee turhaan aikaa ja energiaa kielenkäytön ongelmien ratkaisemiseen. Siksi suomen ja ruotsin kielen lautakunnat ovat halunneet kiinnittää huomiota siihen, että valmistelussa olisi ajoissa kiinnitettävä huomiota myös kielenkäytön kysymyksiin. Lautakuntien kannanotto on luettavissa seuraavalla sivulla.
AVI ja ELY liittyvät lyhenteiden laajaan ja jatkuvasti kasvavaan joukkoon. Kärjistäen vaikuttaa siltä, että hanke tai organisaatio ei ole vakavasti otettava, ellei sitä kutsuta jollain lyhenteellä, mielellään sananhahmoisella: ALKU, Paras, Kaste, Sata, Masto, LASSO, Keko, Palkeet… Lyhenteiden käyttöön liittyvät kysymykset ovat vuodesta toiseen Kielitoimiston neuvonnan yleisin kysymystyyppi. Siksi tämäkin Kielikello on omistettu lyhenteille, joita tarkastellaan eri näkökulmista. Julkaisemme jälleen myös luettelon tavallisimmista lyhenteistä sekä lyhenteiden käytön perusohjeita (edellinen lyhennenumero oli 4/2000). Lyhenteiden muodostukseen liittyy myös intohimoja. Tarvitaanko lyhenteen loppuun piste? Tämä kysymys herätti aikanaan suuria tunteita. Kielenhuoltoko tylsää ja väritöntä, mitä vielä!