Mattilan tapaus
Sanakysymyksiä 4/1984

Anneli Räikkälä

Mattilan tapaus

Alkukesän 1984 uutisissa on tiuhaan esiintynyt seuraavantapaisia selvityksiä:

Se myönteinen puoli tapaus Paavolassa on, että laajat kansalaispiirit ovat ryhtyneet pohdiskelemaan, mitä seuraa vallan keskittymisestä yhdelle miehelle, Sirnö aprikoi.

Jupakan yhteydessä pakkohoitoon passitetun yksityislääkäri Riitta Kauppisenkaan tapaus ei vielä ole loppuun käsitelty.

Edellisen esimerkin sanaliitossa tapaus Paavola on sukunimi Paavola pääsana ja yleisnimi tapaus sitä määrittävä attribuutti. Ilmaustavan taustalla on ajatus, että ”tapaukset” on nimetty ja nyt on otettu esille Paavola. Näin sukunimestä Paavola onkin tullut tämän ”tapauksen” erisnimi. Voihan asian niinkin ajatella, mutta voi sen ajatella toisinkin.

Jälkimmäisessä esimerkissä tapaus on sanaliiton pääsana ja sitä määrittää genetiiviattribuutti. Genetiivissä oleva erisnimi ilmaisee tavallisesti omistajaa, mutta usein muutakin suhdetta, esimerkiksi alkuperää tai nimityksen aiheuttajaa. Tässä genetiivi erottelee ”tapauksista” sen, joka koskee yksityislääkäri Riitta Kauppista.

Jälkimmäisen esimerkin mukainen sanojen järjestys on usein suomessa sujuvampi, ja se säilyttää erisnimen selvemmin sen alkuperäisessä tehtävässä siirtämättä sitä ”tapauksen” nimeksi. Tätä tapaa yleensä noudatetaankin silloin, kun henkilönnimen edessä on jokin arvo- tai ammattinimi, kuten esimerkissämme yksityislääkäri Riitta Kauppisen tapaus. Samaan tapaan on suositettavaa käyttää seuraavanlaisia ilmauksia: Vääpeli Sadon tapaus, Teiniliiton tapaus, Miten Ristijärven tapaus sopii näihin kuvioihin? Uuden Suomen tapauksessa on kysymys siitä – –, Mattilan tapauksessa meneteltiin toisin.

Anneli Räikkälä