Jotkut kirjoittajat ovat epävarmoja siitä, pitäisikö kirjoittaa enintään vai enintäin, vähintään vai vähintäin. Tavallisesti kielitaju ohjaa valitsemaan oikeat muodot enintään ja vähintään, mutta toisenlaisiakin ratkaisuja näkee:
Pekkas-ratkaisussa sovittiin, että 7,5 pennin maksusta poistetaan vähintäin viisi penniä litralta.
Anna taikinan hapata vähintäin neljä tuntia.
Kirjoittajat on saattanut johtaa in-loppuiseen muotoon se, että on tajuttu sanan superlatiivius ja haluttu varmistaa se. Näissä sanoissa on kuitenkin superlatiivin tunnus jo kertaalleen: enin ja vähin ovat superlatiiveja. Muodossa vähintään superlatiiviin vähin liittyy ensin partitiivin sijapääte tä ja siihen vielä kolmannen persoonan omistusliite. Rakenteeltaan samanlaisia ovat myös korkeintaan ja aikaisintaan, jotka eivät näy tuottavankaan kirjoittajille vaikeuksia.