Loukku
Artikkeli 2/1996

Irma Nissinen

Loukku

Kaikkihan me loukun tunnemme — tai ainakin sanan sen toisessa merkityksessä ’pyydys, sadin’. Hiiren- ja rotanloukku ovat säilyttäneet loukku-sanan aina meidän päiviimme. Toinen sanan merkityksistä on ’pellavan tai hampun muokkausväline’. Tällaisella loukulla on pehmitetty pellavan tai hampun kuidut ennen lihtausta. Koska harva enää käsittelee pellavaa pellosta kangaspuihin, lienee työvälineen merkitys jo monelle vieras.

’Ansan’ kuvallisessa merkityksessä loukku ilmaantui lehtijuttuihin parikymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa nostettiin alkuvuodesta 1980 kansaneläkeuudistuksen toisen vaiheen tärkeimmäksi kysymykseksi eläkeläisten ”köyhyysloukun” poistaminen. Lainausmerkit osoittavat toimittajan pitäneen ilmausta yleiskielen tyylistä poikkeavana, arkityylisenä tai leikillisenä. Saman vuoden Sosiaalinen aikakauskirja ehätti kuitenkin jo määrittelemään köyhyysloukun: ”Köyhyysloukulla tarkoitetaan verotuksen ja tulosidonnaisten etuuksien yhdessä aiheuttamaa tilannetta, jossa bruttotulojen nousu ei tuota perheelle käytettävissä olevien tulojen kohtuulliseksi koettavaa lisäystä.” Syyskuussa 1980 Sosialidemokraatti otsikoi ”Köyhyysloukku uhkaa keskituloisia”. Lehti kertoi, että tulojen kasvaessa kasvavat myös esimerkiksi lasten päivähoidon kustannukset niin, että käteen jäävät käyttövarat pienenevät. Tekstissä loukku oli vielä lainausmerkeissä, mutta pian ne katosivat sanan ympäriltä, ja niin suomen yleiskieli rikastui jälleen yhdellä – vanhoista sanalähteistä ammennetulla – uudisilmauksella. Loukku oli loikannut pyydyksen nimityksestä nykyaikaisen sosiaalisen ilmiön kuvailmaukseksi ja saanut samalla terminomaisen merkityssisällön.

Värikkäiden, mieleen jäävien mutta sisällöltään vaikeasti hallittavien kuvailmausten käyttöala usein liikkuu ja laajenee. Köyhyyteen kytketty loukkukaan ei ole pysynyt ahtaissa merkitysrajoissaan. Sosiaalialan sanastossa on alettu käyttää termiä tuloloukku. Köyhyysloukku puolestaan on eräässä lehtiartikkelissa saanut uudenlaisen sisällön. Lehden mukaan (Anna 12/96) köyhyysloukkuun joutuneen palkka on pienempi kuin yhteiskunnan tuki, jota hän työttömänä saisi. Loukuksi nimitetään nykyään myös muita yhteiskunnallisiin ahdinkoilmiöihin liittyviä tilanteita. Meidät on jo loukutettu edellisten ansojen lisäksi muun muassa asuntoloukkuun, eläkeloukkuun, kannustinloukkuun, omistusloukkuun, sosiaaliturvaloukkuun, työttömyysloukkuun ja veroloukkuun.

Tunnemmeko vielä kansanomaisen loukkupyydyksen toimintaperiaatteet? Loukkupyydys oli linnun- tai karhunsadin, jossa viritetty kansipuu putosi pienestäkin kosketuksesta alas ja usein surmasi riistan. Karhu puolestaan juuttui raajoistaan viritetyn kansihirren ja alusrakenteen väliin. Kansanomaisen loukun toimintaperiaate heijastuu myös kuvailmauksista: nykyloukkuun joko joudutaan tai sellainen pitäisi purkaa. Vain parissa kielitoimiston nykykielen kokoelman uudispoiminnossa kirjoittaja olettaa loukun olevan sudenkuopan tai teerenkahan tapainen pyydys, johon ihmispolo voi likviditeettivaikeuksissaan pudota tai arkisesti tipahtaa.
Irma Nissinen

Sisällysluettelo 2/1996