Lama, pula ja kriisi. Matalasuhdanteen sanastoa
Artikkeli 4/1993

Maija Länsimäki

Lama, pula ja kriisi. Matalasuhdanteen sanastoa

Näiden aikojen jokapäiväistä sanastoa Suomessa on lama. Laman aikana taloudellinen aktiivisuus on huomattavasti normaalia vähäisempää. Lamalle tyypillisiä piirteitä ovat tuotannon voimakas supistuminen, vähäiset investoinnit, luottojen väheneminen, hintojen lasku, massatyöttömyys sekä liikeyritysten konkurssit.

Talouselämän konjunktuuri- eli suhdannevaihteluissa on neljä päävaihetta. Niiden nimitykset — nousu-, korkea-, lasku- ja matalasuhdanne – perustuvat siihen, että kansantalouden vaihtelu on jaksollista, säännöllisen aaltomaista. Matalasuhdannetta tarkoittavia sanoja ovat lama ja pula. 1800-luvulla lama- tai taantumavaiheita oli kymmenen vuoden välein, mutta väli on vähitellen supistunut neljään viiteen vuoteen.

Lama-sana on alkanut vakiintua Suomessa ilmeisesti 1920-luvulla. Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 1933: ”Kansantaloustieteen ajattelijat ovat – – koettaneet keksiä positiivisia keinoja laman voittamiseksi ja uuden nousukauden aikaansaamiseksi.” Talouselämän terminä lamaa, lamatilaa on kyllä käytetty aikaisemminkin. Kalevi Koukkunen mainitsee vierassanojen etymologisessa sanakirjassaan, että nämä sanat esiintyvät jo J. Conradin teoksessa Kansantalouspolitiikka, joka on julkaistu Laura ja Leo Harmajan suomentamana vuonna 1913.

Yksinomaiseksi vakiintunut termi lama ei vielä 1930-luvulla ollut. Samassa merkityksessä käytettiin muun muassa lehdistössä ja vuonna 1935 julkaistussa Talouselämän sanastossa termiä lamaannus; puhuttiin myös lamaannusajasta, lamaannustilasta ja lamaustilasta. Lamaannus oli kyllä käytössä jo varhemminkin. Uusi Suomi otsikoi vuonna 1908: ”Lamaannus sahateollisuuden alalla.”

Laman yhteydessä puhutaan myös pulasta. Yleiskielessä pula tarkoittaa ensinnäkin pulmallista tilaa, tukalaa asemaa, ahdinkoa, hätää, kiipeliä, ja toiseksi se tarkoittaa puutetta, jonkin niukkuuden aiheuttamaa vaikeaa tilaa. Jälkimmäinen pula kuuluu siis myös talouselämän sanastoon. Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti vuonna 1937: ”Niinkuin muistetaan oli New Yorkin pörssi se saippuakupla, jonka puhkaiseminen viime pulan alussa oli ikäänkuin avajaislaukaus monivuotiselle, piinalliselle maailmanpulalle.” Maailmanpulan Nykysuomen sanakirja määrittelee koko maailman talouselämässä tuntuvaksi lamakaudeksi. Aikaisemmin puhuttiin paitsi talouspulasta myös taloudellisesta pulasta. Esimerkiksi Kauppalehti kirjoitti vuonna 1935: ”Nimitys ’taloudellinen pula’ tarkoittaa suhdannekäyrän kääntymistä korkeakonjunktuurista laskukonjunktuuriin.” Nykyisin sana talouspula on sävyltään vanhahtava, ja sen asemesta käytetään lama-sanaa.

Nykysuomen sanakirjassa mainitaan useita pula-alkuisia talouselämän piiriin kuuluvia sanoja: pula-aika, pulailmiö, pulakausi, pulalainsäädäntö, pulalaki, pulaliike (tarkoittaa talouspulan aiheuttamaa liikehdintää), pulamies (varsinkin vuosien 1930–34 pulakaudesta kärsimään joutuneista maanviljelijöistä käytetty nimitys), pulaohjelma (jonka mukaan valtio järjesti esimerkiksi hätäaputöitä), pulapolitiikka, pulapsykoosi, pulateoria (esimerkiksi sosialismin pulateoriat), pulatila, pulatilanne ja pulavuosi. Viime vuonna ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjan toisessa osassa esitetään vain yksi pula-alkuinen yhdyssana, nimittäin pula-aika; esimerkkinä on ”sotia seurannut pula-aika”.

Nousu- ja laskukauden taitekohdasta käytetään nimitystä kriisi. Ernst Nevanlinnan vuonna 1932 julkaistussa teoksessa Yhteiskunnallisen talouselämän pääpiirteet sanotaan: ”Usein tämä konjunktuurivaihdos tapahtuu ns. kriisin eli pulan kautta, johon nousukausi päättyy.” Uusi tietosanakirja vuodelta 1965 mainitsee, että ”suhdannekäänteistä käytetään usein nimitystä kriisi”. Nykysuomen sanakirja määrittelee kriisin taloustieteen terminä seuraavasti: talouselämän yleinen äkillinen häiriötila, pula, liikepula. Myös eräissä yhdyssanoissa kriisi esiintyy pulan vastineena; hallituskriisi on yhtä kuin hallituspula.

Sana kriisi on lainattu meille ruotsin kautta. Kalevi Koukkusen vierassanojen etymologisessa sanakirjassa mainitaan, että ranskan kielessä sana crise on tarkoittanut talouselämän äkillistä häiriötilaa jo ainakin 1820-luvulla. Sanan juuret ulottuvat latinan sanaan crisis, joka tarkoittaa ratkaisevaa käännettä. Tähän perustuu myös lääketieteen termi kriisi; sehän tarkoittaa taudin käännekohtaa. Puhutaan myös poliittisesta ja sotilaallisesta kriisistä, uskonnollisesta ja henkisestä kriisistä, kulttuurikriisistä ja keski-iän kriisistä.

Palataanpa sitten lamaan, jolla on suomen kielessä muutakin käyttöä. Esimerkiksi pelto voi olla sateen tai tallomisen jäljiltä lamassa, toisin sanoen vilja tai heinä on maahan painuneena, laossa. Alakuloinen, masentunut ihminen on lamassa. Lamasalvoksessa hirret liitetään erilaisin nurkkasalvoksin toisiinsa vaakasuorasti. Lamamiilussa puut ovat pitkällään, lama-aidassa riu’ut ovat melkein vaakasuorassa. Lamasumu tarkoittaa muun muassa Tyrnävän murteessa matalalla, maan pinnassa olevaa sumua. Riidat lamaannuttavat yhteistyön, ihminen lamaantuu kauhusta, sota lamaa viennin ja lakko lamauttaa liikenteen.

Taloudellisesta lamasta, lamatilasta, matalasuhdanteesta käytetään myös kansainvälistä sanaa depressio. Depressio tarkoittaa lisäksi lääketieteen terminä masennustilaa, masentuneisuutta. Tälle mielentilalle on ominaista muun muassa alakuloisuus, aloitekyvyn puute, väsymys ja unihäiriöt. Vastaavaa ranskan sanaa dépression on mainitun Koukkusen sanakirjan mukaan käytetty laskukauden, laman merkityksessä jo vuonna 1793 ja mielenmasennusta tarkoittavana 1864. Depressio-sanan lähtökohtana on latinan verbi d8primere, joka tarkoittaa alas painamista. Depressio-pesye on siis merkityssisällöltään hyvin samantapainen kuin lama-pesyekin.

Suomen kielen etymologisesta sanakirjasta ilmenee, että lama-sanue on itämerensuomalainen; lisäksi se esiintyy saamessa ja etäsukukielessämme komissa eli syrjäänissä. Näissä kielissä tästä kannasta on muodostettu sellaisia sanoja, jotka tarkoittavat muun muassa uupumista, painumista ja sortumista sekä sulkasatoa ja sulkasadon vuoksi lentokyvyttömäksi tulemista. On mahdollista, että suomen lama-sana on saanut vaikutusta myös germaanisista kielistä. Tähän yhteyteen kuuluisi siten myös nykyruotsin sana lam, joka tarkoittaa rampaa, halvaantunutta, hervotonta.

Kriisi ja depressio ovat talouselämälle ja lääketieteelle yhteisiä termejä. Talouselämän kieleen on lainattu lääketieteestä myös monia kuvailmauksia. Talouselämässä on paljon sairaita piirteitä: etuja leikataan ja lapsiperheitä rokotetaan. Tarvitaan kovia lääkkeitä, sokkihoitoa ja jopa hevoskuuria. Yritetään elvyttää ja toivotaan, että alkaa näkyä tervehtymisen oireita.
Maija Länsimäki