Laitteesta puuttui lisävarusteet
Perusasiaa 4/2008

Raija Moilanen

Laitteesta puuttui lisävarusteet

Kirjoitetussa asiasuomessa predikaatti noudattaa tavallisesti subjektin lukua. Eräät lausetyypit saavat kuitenkin kirjoittajan epäröimään verbin muodon valinnassa.

Kumpi muoto on oikein seuraavanlaisissa lauseissa: yhteiskunnassa on vai ovat vallalla kovat arvot, saamastani laitteesta puuttui tai puuttuivat lisävarusteet, myrskystä aiheutuu tai aiheutuvat valtavat lisälaskut, työtehtäviini kuuluu vai kuuluvat uusien asiakkaiden hankinta, työntekijöiden haastattelut, työhönsijoitus ja työajan valvonta.

Pitääkö siis verbin olla yksikössä vai monikossa, kun subjekti kuitenkin on monikossa tai niitä on monta. Mikä tässä lausetyypissä aiheuttaa sen, että kirjoittajan päätyy pohtimaan vaihtoehtoja?

Kirjoitetussa asiasuomessa perussääntö on, että predikaatti on yksikössä, jos subjekti on yksikössä, ja predikaatti on monikossa, jos subjekti on monikossa tai subjekteja on useita. Predikaatti siis noudattaa subjektin lukua, kuten seuraavissa:

Toimittaja t oli vat paikalla jo ennen kymmentä.
Kuljettaja t aiko vat mennä lakkoon.
Opettaja, oppilas ja rehtori aiko vat keskustella asiasta yhdessä.

Kongruenssi koskee myös kieltolauseita.

Keli t ei vät ole hyvät.
Puhuja ja kuulijat ei vät olleet kaikkein parhaimmassa kunnossa.

Kaikki monikon nominatiivissa olevat subjektit eivät kuitenkaan edellytä, että verbikin on monikossa. Alussa mainitut esimerkkilauseet, joissa kirjoittaja empii predikaatin muodon valinnassa, ovat niin sanottuja eksistentiaali- eli olotilalauseita. Jos eksistentiaalilauseen subjekti on partitiivissa, ongelmia ei ole: kuusesta on karissut neulasia.

Mikä erottaa eksistentiaalilauseen ei-eksistentiaalilauseesta? Eksistentiaalilause ilmaisee olemassa olemista, olemaan tulemista tai sen vastakohtaa tai olotilan muutosta, eikä verbiin voi liittää objektia. Tyypillisiä eksistentiaalilauseen predikaattiverbejä ovat esim. olla, aiheutua, ilmestyä, tulla, kuolla, loppua, seurata. Esimerkiksi: hillopurkkeihin tulee etiketit; keväällä pensaisiin puhkeaa kukat; liian rankasta harjoittelusta seuraa usein rasitusvammat.

Eksistentiaalilauseen sanajärjestys on useimmiten käänteinen, ts. subjekti on predikaatin jäljessä. Sanajärjestys on tyypillisesti adverbiaali (usein paikanilmaus) + predikaatti + subjekti: Talon taakse johtaa molemmilta sivuilta soratiet.

Subjektin ilmaisema asia on eksistentiaalilauseessa uusi, tuntematon tai tekstiyhteydessä ennalta mainitsematon; lauseen tehtävä onkin esitellä uusi asia. Esim. Pellon reunaan ilmestyi vauhdilla korkeat kirkkaanväriset talot. Saamastani laitteesta puuttui lisävarusteet.

Eksistentiaalilauseen verbi ilmaisee enemmänkin passiivista kuin aktiivista toimintaa. Esim. Kaappeihin tulee myös vetimet; myrskystä aiheutuu valtavat lisälaskut. Jos sama verbi on aktiivista toimintaa kuvaavassa lauseessa, predikaatti onkin monikossa: Konsertin jälkeiseen keskustelutilaisuuteen tulivat myös kaikki esiintyjät.

Aina ei ole helppoa valita verbin muotoa. Eksistentiaalilauseen ja ei-eksistentiaalilauseen raja on häilyvä, joten sekä yksikkö että monikko saattavat olla mahdollisia. Esimerkiksi lauseissa Äkkiä mutkan takaa ilmestyi eteemme auton valot ~ Lavalle ilmestyivät jo aiemmin esiintyneet tanssijat verbin yksikkömuoto korostaa uutta asiaa, monikko taas tunnettua asiaa. Lauseista Uuden työntekijän toimenkuvaan kuuluu palkanlasku ja työajanseuranta ~ Toimenkuvaan kuuluvat myös asiakirjojen tarkastus sekä tuotteiden valmistuksen valvonta ensimmäisessä korostuu olemassaolo, jälkimmäisessä taas se, että asiasta on puhuttu jo aiemmin.

Raija Moilanen