Yleiskieli on Kielitoimiston sanakirjan mukaan erikoiskielten sanastoa sisältämätön suositusten mukainen kirjoitettu ja puhuttu kieli; joskus sanalla tarkoitetaan myös kirjakieltä. Erikoiskieleksi taas kutsutaan jollakin ammatti- tai muulla erikoisalalla käytettävää kieltä. Erikoiskielessä käytetään termejä, joiden merkityksestä on sovittu alan asiantuntijoiden kesken tai jotka ovat muuten vakiintuneet alalla yleiseen käyttöön. Toisin kuin yleiskielessä, erikoiskielen ilmaukset eli termit liittyvät tarkasti rajattuihin ja määriteltyihin käsitteisiin, joiden sisältöön tekstiyhteys ei vaikuta. Tulirokko on aina tulirokko, kun taas sanalla tuli on useita merkityksiä tekstiyhteydestä riippuen.
Yleiskielen ja erikoiskielen sanakirjat
Yleiskielen sanakirja pyrkii siis kuvaamaan yleiskielen keskeisimmän sanaston. Erikoisalojen sanastosta yleiskielen sanakirjaan otetaan mukaan alan keskeistä ja yleisimmin esiintyvää sanastoa – Kielitoimiston sanakirjan toimitusperiaatteiden mukaan ”keskivertokansalaisen tarvitsemat termit”. Erikoisalan sanojen määritelmät ovat yleiskielen sanakirjassa usein yleisempiä ja väljempiä kuin erikoisalan sanakirjoissa.
Monien erikoisalojen sanastosta on laadittu omia sanakirjoja. Lääketieteen alalla tällainen on Duodecim-seuran julkaisema Lääketieteen termit. Yhteistä Kielitoimiston sanakirjalle ja Lääketieteen termeille on se, että molemmat pyrkivät vakinaistamaan alan suomenkielistä termistöä. Arterioskleroosin sijaan ensisijaisena hakusanana eli päähakusanana on valtimonkovettumistauti, bulimian sijaan ahmimishäiriö, kleptomanian sijaan näpistelyhimo, pyromanian sijaan tuhopolttohimo ja niin edelleen. Vierasperäiset sanat esitetään kotoperäisten sanojen synonyymeina. Molemmissa sanakirjoissa on myös suosituksia: lääketieteessä tulee esimerkiksi käyttää termiä mahahaava eikä vatsahaava. Lääketieteen alalla Kielitoimiston sanakirja noudattaa lääketieteen sanastolautakunnan suosituksia.
Mitä ja miten sairaudesta kerrotaan?
Tarkastelen seuraavassa sitä, kuinka eräitä lääketieteen termejä käsitellään Kielitoimiston sanakirjassa ja Lääketieteen termeissä. Vertailtavina ovat artikkelit listerioosista, myyräkuumeesta ja tulirokosta. Lyhenne KS tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjaa ja LT Lääketieteen termit -kirjaa.
KS: listerioosi listeriabakteerin aiheuttama infektiotauti.
LT: listerioosi Listeria monocytogenesin aiheuttama nautaeläinten infektiotauti, joka voi tarttua ihmiseen ja aiheuttaa sikiön kuoleman, vastasyntyneen keuhkokuumeen ja sokin tai vastasyntyneen tai immunosuppressiopotilaan aivokalvotulehduksen
KS: myyräkuume eräs metsämyyrän levittämä virustauti.
LT: myyräkuume Euroopassa esiintyvä, myyristä tarttuva Puumala-viruksen aiheuttama sairaus, jolle ovat ominaisia kuumeilu, valkuaisvirtsaisuus, jonkinasteinen munuaisten vajaatoiminta ja yleensä täydellinen ja nopea toipuminen; vrt. Korean verenvuotokuume
KS: tulirokko vars. lasten tarttuva kuumeinen nielurisatulehdus, johon liittyy pienitäpläinen punainen ihottuma.
LT: tulirokko erytrogeenista toksiinia (→ toksiini) muodostavan beetahemolyyttisen A-ryhmän streptokokin aiheuttama erittäin tarttuva kuumeinen nielurisatulehdus, johon liittyy pienitäpläinen punainen ihottuma ja hoidotta usein jälkitauteja
Artikkeleista huomaa, että Kielitoimiston sanakirjan selitteet ovat Lääketieteen termien selitteitä yleisempiä, joskus suorastaan lakonisia. Sanakirjan selitteissä pyritään välttämään erikoiskielen termejä (immunosuppressio, erytrogeeninen, toksiini, beetahemolyyttinen) ja erisnimiä (Listeria monocytogenes, Puumala-virus). Lääketieteen termeissä viitataan useammin muihin aiheeseen liittyviin sana-artikkeleihin (”vrt. Korean verenvuotokuume”), mikä on tarpeen ilmiön kattavan kuvauksen kannalta.
Taudin syyt ja oireet
Sanakirjat eroavat toisistaan myös siinä, että Lääketieteen termeissä kerrotaan yleensä aina myös taudin syy, onhan kyseessä lääketieteen sanakirja. Kielitoimiston sanakirjasta tätä tietoa ei välttämättä löydy.
KS: valtimonkovettumistauti verisuonisairaus jossa valtimoiden seinämät paksunevat ja niiden kimmoisuus vähenee, arterioskleroosi.
LT: valtimonkovettumistauti arterioskleroosi | valtimoiden seinämien paksuneminen ja niiden kimmoisuuden väheneminen, syynä tavallisesti ateroskleroosi (rasvakovettumistauti), toisinaan → arterioloskleroosi tai mediaskleroosi (ks. Mönckebergin arterioskleroosi)
Toki Kielitoimiston sanakirjakin paneutuu joskus taudin syihin, mutta yleisemmällä tasolla:
KS: järvisyyhy eräs imumadon toukkien ihmiselle aiheuttama kutiava ihottuma.
LT: järvisyyhy mm. Etelä-Suomen järvissä syyskesäisin lisääntyvän imumadon (Schistosoma-lajien) cercaria-toukkien uimareille aiheuttama pieninäppyläinen, muutamassa päivässä paraneva ihottuma
Lääketieteen termit laajentaa ja täsmentää artikkelia myös oireiden kuvauksella:
KS: auringonpistos voimakkaan auringonsäteilyn aiheuttama lämpöhalvaus.
LT: auringonpistos auringonsäteilylle altistumisen aiheuttama → lämpöhalvauksen muoto, jolle ovat ominaisia huonovointisuus ja ihon kuumuus, vaikeissa tapauksissa verenkiertosokki, tajuttomuus ja kuolemanvaara
KS: työuupumus työn aiheuttama henkinen uupumus, burn out.
LT: työuupumus burnout | työn aiheuttama psyykkinen uupumus, johon usein liittyy kyyniseksi muuttunut asennoituminen työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto; vrt. ekshaustio, uupumusmasennus
Mitä elatiivi- ja partitiiviselite kertovat?
Kaikissa edellä olevissa artikkeleissa selitteessä käytetty keskeinen sana on nominatiivimuotoinen (virustauti, infektiotauti, nielurisatulehdus, verisuonisairaus jne.). Kielitoimiston sanakirjassa käytetään myös elatiivimuotoista selitettä (esim. -taudista) ilmoittamaan, että hakusana poikkeaa neutraalista asiatyylistä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että varsinainen tyylilajimerkintä (esimerkiksi ark. ’arkinen’) olisi tarpeen.
Niinpä puutiaisaivokuume-artikkelin elatiiviselite ilmaisee sen, että taudin varsinainen nimitys ei ole puutiaisaivokuume vaan puutiaisaivotulehdus, jonka kohdalta varsinainen selite löytyy.
KS: puutiaisaivokuume puutiaisaivotulehduksesta.
KS: puutiaisaivotulehdus puutiaisen pureman aiheuttama virustauti.
Aavekipu, aavesärky ja fantomikipu kuvaavat särkyä, joka tuntuu paikantuvan amputoituun raajanosaan. Yleiskielessä ilmiöstä käytetään myös nimitystä haamusärky. Tämän sana-artikkelin elatiiviselitteellä ”aavekivusta”, ilmaistaan se, että ilmiön lääketieteellinen nimi on aavekipu.
Partitiivia käytetään hakusanan selitteessä silloin, kun on tarpeen osoittaa se, että hakusanan ilmaisevia tarkoitteita on olemassa useita. Kilpirauhashormoni-artikkelin partitiiviselite ”hormoneja” ilmaisee siis sen, että on olemassa useita kilpirauhashormoneja:
KS: kilpirauhashormoni kilpirauhasen erittämiä hormoneja.
Lääketieteen termit on täsmällisempi:
LT: kilpirauhashormoni kilpirauhasen erittämät jodipitoiset hormonit tyroksiini ja trijodityroniini (kalsitoniinia ei yleensä lueta mukaan)
Seuraavan selitteen partitiivi kertoo sen, että on olemassa useita keuhkoahtaumatauteja:
KS: keuhkoahtaumatauti keuhkoputkien pysyvää ahtautumista aiheuttavia sairauksia.
Lääketieteen termit pitäytyy nominatiiviselitteessä:
LT: keuhkoahtaumatauti niiden keuhkosairauksien yleisnimi, joissa esiintyy keuhkoputkien pysyvää ahtautumista (mm. krooninen keuhkoputkitulehdus, keuhkolaajentuma)
Arkisuus ja yleiskielisyys
Hakusanaa voidaan luonnehtia erilaisin tyylilajimerkinnöin. Hakusanan jäljessä oleva tyylilajimerkintä ark. ilmaisee sen, että sana on arkikielinen. Myös Lääketieteen termit käyttää toisinaan tyylilajimerkintää ark. Molemmat sanakirjat kertovat esimerkiksi senkka-sanan olevan arkikieltä ja varsinaisen termin olevan lasko:
KS: senkka ark. lasko. | LT: senkka ark. ks. lasko
KS: lasko veren punasolujen laskeutumisnopeus koeputkessa millimetreinä tunnissa, ”senkka”.
Lainausmerkit senkka-sanan ympärillä ilmaisevat sen, että kyseessä on arkinen ilmaus.
Kahvikuppineuroosi on arkinen nimitys ilmiölle, joka on lääketieteen sanoin sosiaalisten tilanteiden pelko – pelko sellaisia tilanteita kohtaan, joissa voi joutua muiden tarkkailun kohteeksi. Jälkiehkäisypilleriä voidaan arkisesti luonnehtia sanalla katumuspilleri, ja masennuslääkkeistä voidaan käyttää arkisia ilmauksia onnenpilleri tai onnellisuuspilleri. Mononukleoosin moni tuntee arkisemmilla ilmauksilla pusutauti tai suutelutauti. Arkisesti puhutaan myös umpisuolentulehduksesta, kun tarkoitetaan umpilisäketulehdusta. Näistä Lääketieteen termit mainitsee vain kahvikuppineuroosin ja katumuspillerin. Erikoiskielen sanakirjassa ei olekaan tarpeen mainita kaikkia alan arkisia ilmauksia.
Yleiskielen sanakirjaan otetaan myös sellaisia erikoisalan sanoja, jotka eivät ole alan termejä. Tällöin käytetään tyylilajimerkintää yleisk. (yleiskielinen, yleiskieleen kuuluva). Yleiskieli tarkoittaa tässä erikoiskielen vastakohtaa. Jos sana on kielenkäytössä hyvin yleinen – joskus jopa varsinaista termiä yleisempi – on perusteltua ottaa se sanakirjaan. Yleiskielessä käytetään hyvin usein esimerkiksi nimitystä akupunktio lääketieteen akupunktuuri-termin sijaan. Näin ollen Kielitoimiston sanakirja merkitsee sanan yleiskieliseksi, kun taas Lääketieteen termit suosittaa sen tilalle nimitystä akupunktuuri:
KS: akupunktio yleisk. akupunktuuri.
LT: akupunktio par. akupunktuuri
Nominatiivi vai genetiivi yhdyssanoissa
Lääketieteen kielessä tulehdus-loppuisten sanojen alkuosassa suositaan nominatiivia (aivokalvotulehdus, poskiontelotulehdus), kun taas yleiskielessä joistain tulehduksista yleisempiä ovat genetiivialkuiset nimitykset (aivokalvontulehdus, keuhkoputkentulehdus, poskiontelontulehdus). Kielitoimiston sanakirjan tänä vuonna ilmestyneeseen sähköiseen versioon tällaiset tulehdusten nimet muutettiin lääketieteen käytännön mukaisesti nominatiivialkuisiksi ja genetiivialkuiset tulehdusten nimet varustettiin suosituksella ”paremmin”:
sähköinen KS 2012: keuhkoputkentulehdus lääk. paremmin: keuhkoputkitulehdus.
Ratkaisu alkoi kuitenkin tuntua liian jyrkältä yleiskielen sanakirjassa, ja niinpä syksyllä 2012 ilmestyvässä sanakirjan painetussa versiossa suositus on poistettu ja sana-artikkeleihin on lisätty tyylilajimerkintä ”yleisk.”:
painettu KS 2012: keuhkoputkentulehdus yleisk. keuhkoputkitulehdus.