Monelle ovat tuttuja Kielitoimistossa järjestettävät kurssit. Niillä Kielitoimiston kouluttajat opastavat oikeinkirjoituksen yksityiskohdissa, tekstikokonaisuuksien hiomisessa, sähköpostin saloissa ja kohteliaisuuden keinoissa.

Kielikouluttajan työ on muuttunut sääntöjen opettamisesta yhä enemmän vivahteiden hallitsemiseksi. Nyt puhutaan esimerkiksi siitä, miten asia kannattaisi kertoa eri tilanteissa ja teksteissä, millainen ilmaisu sopii mihinkin yhteyteen. Kirjoittajat joutuvat tekemään valintoja tekstilajin ja tavoitteensa mukaan. Kursseilla tarjotaan vaihtoehtoja ja tietoa valintojen tueksi.

Enemmän tyyliä, vähemmän normeja

Kehitystä ”normeista tyyliseikkoihin” kuvaa hyvin se, millaista räätälöityä koulutusta meiltä Kielitoimistosta tilataan työpaikoille. Viime vuonna miltei joka toisen kurssin päätavoitteena oli parantaa tekstin ymmärrettävyyttä. Neljännes koulutuksista keskittyi tekstin sävyn muokkaamiseen. ”Perinteinen kielenhuolto” eli kieliasun viimeistely oli päähuomion kohteena vain viidenneksessä kaikista kursseista.

Iso muutos kouluttajan työssä on, että sen painopiste on muuttunut muullakin tavoin. Enää ei kohenneta vain yksittäisen kirjoittajan taitoja vaan mietitään, miten koko työpaikan tekstintekoa voidaan parantaa. Viime vuoden kursseista miltei viidennes oli tällaista laajaa, kielenhuollon periaatteisiin ja työpaikan kielenhuollon järjestämiseen liittyvää koulutusta.

Vieriopetusta ja sähköpostipalautetta

Kokonaisen työyhteisön tekstien parantaminen tarkoittaa, että pelkät luennot eivät riitä, vaan erilaisia työmuotoja yhdistetään. Jos aiemmin haluttiin pelkästään tekstintarkistusta tai koulutusta, nyt ne usein nivotaan yhteen ja tilataan molempia.

Esimerkkinä tällaisesta on vakuutusyhtiö Ifin viimevuotinen kielenhuoltoprojekti (katso Elina Heikkilän juttu sivulla 24). Toisenlainen koko työpaikan kirjoituskulttuuriin tarttuva konsultointityö oli YLEn intranetsivusto Kielo, joka rakennettiin auttamaan YLEn toimittajia kielenhuoltopulmissa (Ks. Lue myös: YLEn huolellista kielenhuoltoa, Kielikello 2/05). Konsulttiapua annettiin myös Kelalle ja Melalle kommentoimalla ja muokkaamalla niiden kirjepohjia.

Työmuotojen yhdistelyyn on päädytty myös muutamassa lehdessä, kuten Raumalla ilmestyvässä sanomalehti Länsi-Suomessa. Olen käynyt kurssittamassa sen toimittajia usean vuoden ajan. Koulutus on ollut luennointia, keskustelua ja harjoituksia. Lisäksi olen ryhtynyt antamaan palautetta päivän lehdestä sähköpostitse. Syynä tähän on toimitustyön nopeatempoinen luonne: vaikka kurssiesimerkit ovat olleet toimittajien omista jutuista, on niiden julkaisemisen ja käsittelyn välillä saattanut kulua monta kuukautta. Silloin omakin juttu voi tuntua paljon kirjoittavasta vanhalta ja vieraalta. Lisäksi sähköpostipalautteessa voi saada huomioita omista teksteistä joka kuukausi, ei vain koulutuksissa keväin syksyin.

Kouluttajina pääsemme auttamaan koko tekstintekoprosessissa, sillä koulutuksissa käsitellään myös keskeneräisiä tekstejä eikä vain arvioida valmiita tuotoksia.

Kurssit perustuvat osallistujien omiin teksteihin

Räätälöidyt kurssit vaihtelevat hyvin paljon työpaikan mukaan. Koulutuksen sisältö riippuu siitä, mitä kurssilaiset tahtovat ja tarvitsevat ja millaisia tekstejä he tekevät. Jossakin työpaikassa ei koulutusta ole ollut pitkään aikaan ja vanhoja oppeja halutaan kerrata: mihin tulee pilkku ja tavuviiva, miten tehdään luetelma. Toisessa taas on paljon uusia työntekijöitä, joille halutaan antaa samanlainen koulutus kuin muillekin on annettu. Eräässä työpaikassa asiakaspalvelu oli muuttunut sähköpostipainotteiseksi. Siksi kielenhuoltokurssilla haluttiin luoda yhteiset pelisäännöt siitä, kuinka ollaan kohteliaita ja tehokkaita sähköpostitse.

Ennen koulutusta perehdymme kuitenkin kurssilaisten kirjoittamiin teksteihin. Silmäilen Länsi-Suomen miltei päivittäin, mutta intensiivisesti luen sitä pari viikkoa ennen Rauman-vierailua. Poimin jutuista parannettavia tai muuten mielenkiintoisia piirteitä. Toimittajat lähettävät itsekin toiveita asioista, joista haluaisivat kuulla. Vuosien mittaan olemme syventyneet otsikointiin ja miettineet jutun rakennetta, uutisen kärkeä, lauseenvastikkeita ja pronominiviittauksia.

Keskittyipä koulutus mihin tahansa, apuneuvoista puhutaan aina. Vaikka toisista kurssilaisista sanakirjojen esittely on ajanhukkaa, käyn ryhmien kanssa säännöllisesti läpi kielenhuoltolähteitä. Viime vuosina tärkeimmiksi ovat muodostuneet sähköiset lähteet, kuten Verkko-Kielikello, Kielitoimiston www-sivut ja nyt uusimpana Kielitoimiston sanakirja. Vanhoja kunnon kirjoja ei silti ole unohdettu; ne toimivat myös sähkökatkon sattuessa.

Kielitoimiston koulutus

Kielitoimistossa on viisi kouluttajaa. Heidän koulutuksissaan on vuosittain noin 1 200 osanottajaa, ja koulutustilaisuuksia järjestetään 70–80. Niistä suurin osa on räätälöityjä kursseja, joiden pituus vaihtelee muutamasta tunnista useaan päivään. Tyypillisin koulutus on pari puolen päivän tapaamista.

Kielitoimisto on tarjonnut koulutusta jo vuodesta 1947, jolloin pidettiin tunnin luento urheilutoimittajille. Seuraavina vuosikymmeninä luennoitiin erityisesti toimittajille, opettajille ja kääntäjille – ammattiryhmille, jotka antavat muille kielenkäyttömalleja. 1970- ja 80-luvuilla valtaosa koulutettavista oli viranomaisia, joiden tehtäviin kuuluu tuottaa erilaisia hallinnon ja lainkäytön tekstejä. Nykyään kurssilaisten kirjo on laaja, sillä kirjoitustaitoa tarvitaan jokaisessa ammatissa. Koulutukseen osallistujista valtaosa on silti yhä hallinnosta ja mediasta.