Kotimaisten kielten tutkimuskeskus eli Kotus täyttää maaliskuussa kaksikymmentäviisi vuotta. Useimmat sen toiminnoista ovat kuitenkin paljon vanhempia: kun keskus vuonna 1976 perustettiin opetusministeriön alaisuuteen, haluttiin varmistaa, etta monet eri tavoin ja epävarmastikin rahoitetut hankkeet saivat jatkuvuutta ja turvatun aseman. Tuolloin myös Kielitoimisto, joka aiemmin oli toiminut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja sittemmin Suomen Akatemian yhteydessä, tuli osaksi tutkimuskeskusta. Sen muita osastoja olivat muun muassa murrearkisto, nimitoimisto, ruotsin kielen toimisto seka suomen ja sen sukukielten kirjasto.
Organisaatio on vuosien varrella muuttunut, tutkimusaloja ja -kohteita on tullut lisää, ja uusi tekniikka on kokonaan muuttanut työtapoja. Silti tutkimuskeskuksen tehtävänä on edelleen tutkia ja huoltaa kotimaisia kieliä sekä välittää niistä tietoa kansalaisille. Tietoa välitetään monin tavoin, muun muassa sanakirjojen avulla. ”Mistä sanat tulevat?” on kysymys, jonka kielestä kiinnostuneet yhä uudestaan esittävät niin Kielitoimiston puhelinneuvonnassa kuin kieltä käsittelevissä radio-ohjelmissakin. Vastauksia on antanut Kotuksen sukukielten tutkimukseen keskittynyt yksikkö, jonka pitkäaikainen hanke, etymologinen sanakirja ”Suomen sanojen alkuperä”, valmistui viime vuoden lopussa. Teoksen 9 000 sana-artikkelia vastaavat sanojen syntyä koskevaan kysymykseen uusimman tutkimustiedon mukaisesti.
Tutkimuskeskuksessa tutkitaan ja huolletaan viittä kotimaista kieltä, jotka ovat suomi, ruotsi, saame, romani ja suomalainen viittomakieli. Jokaista varten on oma kielilautakuntansa; suomen kielen lautakunta ja sen monet kannanotot ovat Kielikellon lukijoille tutuimpia. Mitä muut lautakunnat tekevät? Miten jo vakiintuneen kirjakielen huolto eroaa vielä vakiintumattoman huollosta? Vastauksia antaa tässä lehdessä julkaistava kirjoitus, jossa kerrotaan kielilautakuntien ensimmäisen yhteisen tapaamisen puheenaiheista. Romanikielen oikeinkirjoitusta vasta vakiinnutetaan. Tähän kieleen, joka kauan on ollut täysin vierasta suomalaisten enemmistölle, saadaan myös tarkemmin tutustua tässä Kielikellon numerossa.
Ilman aineistoja ei voi tutkia, ja Kotuksen tärkeänä tehtävänä on myös koota ja muokata kielenaineksia arkistoiksi sekä pitää niitä yllä. Perinteisten kielenaineskokoelmien rinnalla on yhä enemmän sähköisiä, atk-muotoisia korpuksia. Nauhoitearkiston kokoelmia siirretään digitaaliseen muotoon. Kielentutkijayhteisössä tarvitaan myös tietotekniikan ammattilaisia. Aineistot palvelevat sekä omaa väkeä että ulkopuolisia tutkijoita. Kotuksessa on lukuisia tutkimushankkeita tekstintutkimuksesta puhekieleen. Yhteistyötä tehdään myös yliopistojen suomen kielen laitosten kanssa. Suurin yhteishanke on Helsingin yliopiston kanssa tekeillä oleva suomen deskriptiivinen kielioppi, jota saadaan vielä vähän aikaa odottaa.
Kotus viettää syntymäpäiviään samaan aikaan kuin Helsingin yliopistossa juhlitaan maamme ensimmäisen suomen kielen professorinviran 150-vuotispäivää ja Kotikielen Seuran 125-vuotista olemassaoloa. Juhlitaan ja jatketaan työtä, mm. sen eteen, että niin suomi kuin muutkin maailmanlaajuisesti katsottuna pienet kielet säilyisivät käytössämme ja tutkittavinamme myös tulevaisuudessa.