Kokonaisvaltainen kirjoittaminen
Julkaisuja 2/2008

Raija Moilanen

Kokonaisvaltainen kirjoittaminen

Mitä kirjoittaminen on, ja miten sitä tulisi opettaa ja arvioida? Uusimpia näkemyksiä tästä esittelee Kimmo Svinhufvud kirjassaan Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Kirjassa tarkastellaan, mistä osa-alueista kirjoittaminen koostuu ja miten sitä voi välittää taitona eteenpäin. Kirja on tarkoitettu sekä kirjoittamista opiskeleville että kirjoittamista opettaville.

Kirja koostuu neljästä luvusta: ensimmäisessä kerrotaan kirjoittamisen teoriasta ja kirjoittamisesta tehdystä tutkimuksesta, toisessa käsitellään palautetta, kolmannessa kirjoittamisen ongelmia ja viimeisessä esitetään, minkälaiset keinot auttavat meitä kirjoittamaan paremmin. Jokaiseen lukuun liittyy myös tehtäviä.

Kirjoittamisen teorioiden ja tutkimusten tarkastelussa lähdetään liikkeelle kirjoittamisen jäsentelystä. Kirjoittaminen voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: tekstiin, kirjoittamisprosessiin ja kirjoituskulttuuriin. Kirjoittamisen opetusta esitellään siltä pohjalta, minkälaisia käsityksiä kirjoittamisesta ja sen opetuksesta on ja miten käsitykset ovat vaikuttaneet opetukseen. Uusimpia käsityksiä ovat prosessikirjoittaminen ja tekstilajiperusteinen kirjoittaminen. Kirjassa esitellään myös näkemyksiä, jotka lähestyvät kirjoittamista sosiaalisena ja sosiopoliittisena toimintana.

Palautteella on keskeinen osa kirjoittamisessa ja kirjoittamisen opetuksessa. Minkälaista palautteen pitäisi olla, minkälaisia asioita palautetta annettaessa pitäisi ottaa huomioon, mistä asioista palautetta voi antaa, ja kuka palautetta voi antaa? Palautetta voi tarkastella myös muodon ja tyylin näkökulmasta. Kirjassa pidetään keskustelevaa palautetta hyvän palautteen mallina. Sekä palautteen antaja että kirjoittaja osallistuvat keskusteluun ja tuovat esille omat näkemyksensä. Keskustelevan palautteen avulla kirjoittaja oppii kehittymään kirjoittajana ja ottamaan vastuuta omasta kirjoittamisestaan ja omista teksteistään.

Miksi kirjoittaminen ei aina suju? Onko kyse kirjoittamiseen liittyvistä vääristä käsityksistä tai asenteista vai esteistä, jotka on vaikea ylittää? Mitä näiden käsitysten oikaisemiseksi ja esteiden poistamiseksi voisi tehdä? Kirjoittaja kertoo kuudesta yleisimmistä väärinkäsityksestä ja antaa tilalle kuusi uudenlaista asennetta ja toimintatapaa.

Viimeisessä luvussa pohditaan, mitä kirjoittamisen ongelmille voisi tehdä, ja esitellään kirjoittamista edistävä toimintamalli ja käytännön apukeinoja. Lopuksi kirjoittaja esittelee oman kirjoittamisensa työkalut, 12 askeleen mallin. Malli kokoaa tiivistetysti kirjassa esitetyt ajatukset.

Kokonaisvaltainen kirjoittaminen antaa paljon pohdittavaa kirjoittamisesta ilmiönä ja kannustaa pohtimaan omaa suhdetta ja asennetta kirjoittamiseen. Vaikka kirjoittaminen on monille jokapäiväistä työtä, kirja havahduttaa näkemään, mitä kaikkia taitoja kirjoittaminen vaatii, varsinkin hyvä kirjoittamisen taito. Ponnistelijoita lohduttakoot kirjan tekijän sanat: ”Täydellinen kirjoittaja on varmasti mahdottomuus, oleellista on aloittaa matka hyväksi kirjoittajaksi.”

Kimmo Svinhufvud: Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Tammi. Helsinki 2007.
Raija Moilanen