Kissat ja koirat
Kysyttyä 3/2003

Riitta Eronen

Kissat ja koirat

Kysymys: Kissarotujen nimien kirjoitusasuissa näkee paljon epäyhtenäisyyttä; onko niistä olemassa virallisia suosituksia?

Vastaus: Kissarotujen oikeinkirjoituksesta ei ole olemassa erillistä suositusta. Sen sijaan suomen kielen lautakunta on antanut suosituksen koirarotujen nimien oikeinkirjoituksesta jo vuonna 1983. Perusohje on, että nimet (vaikka ne sisältäisivät paikannimenkin) kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja useimmiten yhdyssanoiksi. Nämä alun perin lintujen ja kasvien nimiin omaksutut periaatteet ovatkin jo melko tutut ja vakiintuneet. Esimerkkejä koirarotujen nimistä: dalmatialainen, dobermanni, lapinkoira, saksanpaimenkoira. Hevosrotuja ovat mm. shetlanninponi, suomenhevonen ja walesinhevonen (huom., ei siis suomenkielisessä yhteydessä Walsh, joka on englantia!); lehmiä: friisiläinen, hereford.

Vastaavasti kissarotujen nimet on suositeltavaa kirjoittaa pienellä alkukirjaimella: birma, siamilainen, venäjänsininen. Kissarotujen nimiin ohjeita on joskus hankalaa soveltaa, koska nimet ovat hyvin monenrakenteisia; joukossa on esimerkiksi paljon suoria sitaattilainoja englannista: ragdoll, cornish rex . Pienikirjaimisuusohje pätee niihinkin, kuten tietysti vastaaviin koirarotujen nimissä esiintyviin sitaattilainoihin (cavalier kingcharlesinspanieli). Kielenkäyttäjien kannalta olisi tietysti hyvä, jos mahdollisimman monet tämäntyyppisistä nimistä suomennettaisiin. Kissarotujen nimien oikeinkirjoituksen kirjavuutta vähentäisi, jos kissaväki kokoaisi voimansa sanastotyöhön ja päättäisi termien yhtenäistämisestä; vastaavan työn koirarotujen nimien oikeinkirjoituksen yhtenäistämiseksi teki aikoinaan Suomen Kennelliitto.

Eläinten- ja kasviennimistä enemmän Riitta Hyvärisen kirjoituksessa Ruusu on ruusu – kasvien ja eläinten nimistä.

Riitta Eronen