Kisapaikkojen nimiä lähellä ja kaukana
Artikkeli 4/1996

Saara Welin

Kisapaikkojen nimiä lähellä ja kaukana

Venäjää korvakuulolta

Sydäntalven perinteiset hiihtokisat lähinaapurissa Kannaksella ovat taas ovella. Kilpailupaikan nimi on joka vuosi yhtä vaihteleva ja jännittävä kuin itse kisat.

Hiihtokeskuksen venäläinen nimi on Қавголово. Suomalaisissa ja ruotsalaisissa lehdissä siitä on näkynyt monenlaisia asuja: Kavgolovo, Kavkolova, Kaukolova, Kavkolovo, Kaugolova, Kaukalova, Kavkalova. Minkähän tähden?

Ongelman ydin lienee siinä, että urheilutoimittajat ovat usein joutuneet kirjoittamaan nimen niin kuin kuulevat sen itse paikalla sanottavan, siis korvakuulolta. Kuinka korvakuulo sitten tuottaa noin kirjavan joukon erilaisia kirjoitustapoja? Jos suomalainen kirjoittaa toisen suomalaisen sanoman nimen Kaukuanjärvi kuulemansa mukaan, ei samanlaista hämminkiä voi kuvitella syntyvän. Kavgolovon erilaiset kirjoitusasut heijastavatkin sitä, miten suomalainen kuulee kisapaikan nimen venäjänkielisten ihmisten ääntämänä.

Poikkeuksellista tilanteessa on se, että modernin tiedonvälityksen ammattilaiset joutuvat tekstiä kirjoittaesssaan turvautumaan kuulemaansa nimen ääntöasuun. Normaalistihan toimittaja toistaa vieraskielisistä paikannimistä näkemänsä kirjoitusasun – jolla tosin joskus voi olla toinenkin vaihtoehto.

Verrattain tuntemattomien pienten paikkakuntien venäläisten nimien kirjoittaminen suomalaiseen tekstiin on kaikkiaankin ihan oma juttunsa. Ja kun paikka on niin pieni, ettei sille ole vakiintunut meikäläisin kirjaimin kirjoitettua muotoa, nimi on pakko kiireessä kirjoittaa niin kuin sen kuulee. Ehkä Kavgolovo ei jää ainoaksi kirjoitusasultaan horjahtelevaksi Venäjän paikannimeksi, jos lähialueiden yhteistyö vielä nykyisestään vilkastuu. Kavgolovon tapaus voi olla oireellinen, ja joka tapauksessa se on mielenkiintoinen.

Aluksi esittämäni lehdistä kopioidut muodot osoittavat, että Kavgolovon nimen kuulemisen ongelmat ovat ainakin seuraavat:

– Me suomalaiset kuulemme venäläisten pääpainottomat o:t lähinnä a:na, vaikka ne siis venäjässä merkitään o-kirjaimella.

G:n me omassakin puheessamme helposti korvaamme k:lla, eikä suomalaisen ole helppo puheesta erottaa tuntemattomien sanojen ja nimien g:tä ja k:ta toisistaan.

– Äänneyhtymä vg niin kuin myös vk on suomalaiselle vieras, mutta pieni muunnos ug:ksi tai uk:ksi kuulostaa ja näyttää jo luontevammalta.

Kun Kavgolovo-nimellä kuitenkin on vakiintunut venäläinen kirjoitusasu, nimi on mahdollista kirjoittaa kirjain kirjaimelta meikäläisin aakkosin ja yksiselitteisesti oikein. Tässä nimessä ei ole yhtään venäläistä eli kyrillistä kirjainta, jonka vaihtaminen latinaiseksi aiheuttaisi vaikeutta tai tarjoaisi valinnan mahdollisuutta. Kaikkien erilaisten järjellisten ohjeiden mukaan tämän nimen kirjoitusasun pitäisi olla kaikissa latinaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä Kavgolovo.

Kavgolovo vai Kaukola?

Nykyinen Toksovon Kavgolovo-nimi on venäläistetty muoto inkeriläisten suomenkielisestä Toksovan Kaukola-nimestä. Urheilu-uutisten mukaan Kavgolovon kilpailualue on Hepojärven tuntumassa. Lähellä on toinenkin järvi. Se on vanhalta nimeltään Kaukolanjärvi.

Peruskysymys kuuluu, onko suomalaisten järkevää käyttää venäläistä nimimuotoa Kavgolovo vai saman kylän vanhaa suomalaista nimeä Kaukola, jonka venäläiset ovat vain muuttaneet omaan kieleensä sopivaksi. Samanlaisia nimipareja on Inkerin alueella useita, esimerkiksi Vaskela/Vaskelovo, Hittola/Hittolovo ja Parkala/Pargolovo. Suomalaisen Kaukola-nimen vahvoja puolia on sen kirjoittamisen helppous.

Jos hiihtokisapaikan nimeksi valitaan Kaukola, se voi aiheuttaa suomalaisille lukijoille ja kuulijoille sekaannusta ja väärinkäsityksen. Tässä tapauksessa ei ole kyseessä se suomalaisille paljon tunnetumpi ja merkittävämpi Kaukolan pitäjä, joka kuului Suomeen ja sijaitsee Laatokan rannalla Kannaksen pohjoisosassa, Käkisalmen naapurina. Sen tai ainakin sen kirkonkylän tienoon nykyinen nimi on Sevastjanovo. Kavgolovon kisaselostuksissa toimisi ehkä selventävä pitempi nimi Inkerin Kaukola tai Toksovan Kaukola.

Sydney siintää jo silmissä

Tulevan olympiakaupungin Sydneyn nimi on esillä yhä useammin uutisissa ja urheiluaiheisissa artikkeleissa. Se on suomenkielisen tekstin kirjoittajalle vähän hankalampi nimi kuin oli aikanaan Melbourne. Taivutuspäätteiden liittäminen nimeen perustuu sen ääntöasuun sidni ja käy seuraavasti:

Sydneyn olympialaiset lähestyvät; urheilijat kilpailevat Sydneyssä, harjoittelevat ajatellen Sydneyä ja ovat lähdössä Sydneyyn.

Kaksi viimeistä sijamuotoa, partitiivi ja illatiivi, ovat ehkä ongelmallisimmat. On hyvä pitää mielessä, että perusmuodon ääntämys on sidni eikä ”sidnei”, jonka pohjalta saataisiin muodot ”Sydneytä” ja ”Sydneyhin”.

Australian Sydneyn nimessä on siis kaksi y:tä. Amerikan manterella sen sijaan, sekä Kanadassa että USA:n eri osavaltioissa, on Sidney-nimisiä kaupunkeja. Niidenkin nimet äännetään sidni, eikä niiden taivutus siis poikkea Australian Sydneyn nimen taivuttamisesta.
Saara Welin