Kinesioteippaus
Uudissana 3/2012

Minna Haapanen

Kinesioteippaus

Lontoon kesäolympialaisia seurannut ei voinut olla huomaamatta urheilijoiden reiden, olkapään tai vaikkapa vatsan iholle kiinnitettyjä mustia, vihreitä, turkooseja ja pinkkejä teipinsuikaleita. Näitä värikkäitä teippimuodostelmia kutsutaan kinesioteippauksiksi. Niillä pyritään esimerkiksi lievittämään kipua tai lisäämään liikkuvuutta. Yleensä niitä käytetään muutamasta päivästä pariin kolmeen viikkoon yhdessä muiden hoitojen kanssa. Kinesioteippausta ei tarjota helpotukseksi vain urheilijoiden vaivoihin, vaan myös toimistotyötä tekevä voi saada teippauksesta apua vaikkapa tenniskyynärpäänsä hoidossa.

Kinesioteippaus perustuu kinesiologiaan (< kreikan kinesis ’liike’), joka on liikunnan mekaniikkaa anatomiselta ja fysiologiselta kannalta tutkiva liikuntatieteen osa. Kinesioteippausta  näkeekin joskus nimitettävän myös mm. kinesiologiseksi teippaukseksi.

Värikästä kinesioteippiä voi leikata rullasta tarvittavan mittaisina pätkinä, mutta tarjolla on myös tiettyjä käyttötarkoituksia varten esimerkiksi V:n, Y:n tai jopa mustekalan mallisia valmiiksi leikattuja teippejä. Pelkkä kinesioteipin liimaaminen iholle ei kuitenkaan riitä hoidoksi, vaan teippaajan on osattava käyttää erilaisia teippaustekniikoita ja niiden yhdistelmiä.

Kinesioteippauksen kehitti japanilainen kiropraktikko Kenzo Kase jo 1970-luvulla. Hän huomasi, että ihoa ja sen alaisia kudoksia varovasti paikasta toiseen siirtämällä voidaan poistaa kivuntunnetta ja parantaa ihonalaista nestekiertoa. Hänen tavoitteenaan oli tukea teippauksen avulla kehon omaa paranemisprosessia ja saada hoidon vaikutus jatkumaan myös hoitokerran jälkeen.

Vuonna 1988 pidetyissä Soulin kesäolympialaisissa kinesioteippaus tuli ensi kertaa laajemmin esille kansainvälisesti, ja sen käyttö levisi mm. Pohjois-Amerikkaan. Kymmenisen vuotta myöhemmin kinesioteippiä käytettiin jo Keski-Euroopassa, mutta meillä kinesioteippaus on tullut tutummaksi vasta viime vuosina.

Vaikka kinesioteippauksen lääketieteellisiä vaikutuksia on tutkittu, selvää näyttöä sen hoitavasta tehosta ei ole saatu. Joidenkin huippu-urheilijoiden onkin arveltu käyttävän värikkäitä teippejä lähinnä katsojien huomion kiinnittämiseksi. Tosin myös teippauksen lumevaikutus voi auttaa urheilijaa parempaan kilpailusuoritukseen.

Teippien värien taustalla on löyhästi japanilainen väriterapia-ajattelu, jonka mukaan eri värit stimuloivat kudoksia eri tavoin. Kukin voi kuitenkin valita vaikkapa oman lempivärinsä teipin väriksi, sillä tosiasiassa kaikki teipit vaikuttavat samalla tavalla. Niille, jotka eivät väri-ilottelusta innostu, on tarjolla myös ihonväristä teippiä.

Kirjoittaja on Kielitoimiston sanakirjan toimitussihteeri.

Minna Haapanen