Kielivoimistelua
Kielivoimistelua 4/2011

Raija Moilanen

Kielivoimistelua

Mitkä oikeinkirjoitusseikat paljastavat, että kyseessä on vanha kieli? Löydätkö seitsemän eroa nykyiseen yleiskieleen verrattuna?

Naiivisuudessani tartuin arvelematta työhön käsiksi ja kirjoitin ”Murtovarkaus” nimisen kansannäytelmän, jossa nuorta tyttöä syyttömästi epäillään varkaaksi ilkeän noidan juonien takia. Totuuden ilmaisi kuitenkin maankiertäjä Hoppulainen, iloinen veitikka, kevytmielinen ja hyväsydämminen, muuten kappaleen paras henkilö, ilmielävänä todellisuudesta otettu, sellaisena kuin hänen näin markkinapäivänä Jyväskylässä. 

Kun olin päässyt noin keskelle kappaletta, kuoli mieheni aivotulehdukseen. Oltuani kolmetoista vuotta naimisissa, jäin leskeksi seitsemän lapsen kanssa, joista nuorin syntyi melkein seitsemän kuukautta mieheni kuoleman jälestä.
– –
Isäni oli tehnyt vararikon, mutta minä päätin muuttaa Kuopioon aloittaakseni samallaista kauppaa kuin se, jota hän harjoitti. Lopetin ”Murtovarkauden”, lähetin sen suomalaiseen teatteriin ja luulin nyt, että olisin ainaiseksi pakoitettu luopumaan kirjallisista töistä.

Katkelma Minna Canthin tekstistä (Lehtikirjoituksia ja puheita 1874, elämäkerrallisia muistoja). Teksti sisältyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkiseen verkkoaineistoon Kainoon.

 

Vastaukset

1 Naiivisuudessani tartuin – –naiiviudessani ● Nykykielessä ominaisuudennimeksi on vakiintunut naiivius.

2 – –”Murtovarkaus” nimisen – –Murtovarkaus-nimisen ● Nykykielessä erisnimi ja yleisnimi liitetään yhdyssanaksi yhdysmerkillä.

3 – – hyväsydämminen – –  → hyväsydäminenSydän-sanan taivutusmuodoissa on vain yksi m: sydämen, sydämessä.

4 Oltuani kolmetoista vuotta naimisissa, jäin – –Oltuani kolmetoista vuotta naimisissa jäin ● Lauseenvastiketta ei nykyisten suositusten mukaan eroteta pilkulla muusta virkkeestä kuin poikkeustapauksessa.

5 – – kuoleman jälestä. → jäljestä ● Kirjakieleen hyväksyttiin aikoinaan vain länsimurteiden j k:n heikoksi astevaihtelupariksi sanassa jälki (jälki : jäljen). Aiemmin käytettiin kirjoitetussakin kielessä itämurteista vaihtelua: jälki : jälen (k katoaa).

6 – – samallaista kauppaa – –samanlaista. ● Kirjoitetussa nykykielessä lainen-lopun edellä oleva n säilyy vaikka mukautuminen (n:stä tulee l) kuuluukin puheessa.  (Vrt. mukautuminen ensimmäisessä tavussa: tuollainen, semmoinen.)

7 – – olisin ainaiseksi pakoitettu luopumaan – –minun olisi pakko luopua ● Passiivin 2. partisiippia yhdessä persoonamuotoisen olla-verbin kanssa ei nykykielessä enää käytetä (ei olen irtisanottu vaan minut on irtisanottu). Kaksitavuisista o-loppuisista substantiiveista johdettuihin verbeihin ei kuulu nykykielessä i:tä → pakottaa.

Raija Moilanen