Uupuneena yön valvomisesta ja alituisesta katselemisesta vetäysin pois ikkunasta ja paneusin pitkälleni nukkuakseni. Lienenkö siinä nukkunut muutamia tuntia, kun heräsin ja – heräsin Italiassa. Lukemalla entisaikain kirjailijain kertomuksia heidän tulostaan Italiaan olin kuvaillut, että se tapahtuisi vähitellen ja asteettain, että ensin tulisivat ensi tuulahdukset ja sitten toiset, kukin vähän voimakkaampana, kunnes vihdoinkin oltaisiin Italiassa, oikein tietämättä, missä se oli alkanut. Olin jo edeltäpäin siitä nauttinut. Mutta näinä nopean kulun aikoina saattaa tapahtua, että kun nukkuu yhdessä maassa, niin herää jo toisessa. Enkä tahdo sanoa, että nautinto siitä olisi pienempi. (Juhani Aho: Minkä mitäkin Italiasta, 1906. Teos sisältyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkiseen verkkoaineistoon Kainoon.)
Kielivoimistelua: vastaukset
- Refleksiivisten verbien vanhat (itämurteiset) taivutusmuodot vetäysin ja paneusin nykyisessä yleiskielessä > vetäydyin, paneuduin. (Yksikön 1. persoonan imperfekti; perusmuodot ovat vetäytyä ja paneutua.)
- Tunti-sanan taivutus monikon partitiivissa muutamia tuntia > muutamia tunteja.
- Kuvailla-verbillä on merkitys ’kuvitella’.
- Asteettain > asteittain; adverbinjohdin -ttain liitetään monikkovartaloon (vrt. päivittäin, viikoittain).
- Monikon genetiivin taivutusmuodoista ns. monikon toinen genetiivi sanoissa entisaikain ja kirjailijain on nykyisin harvinainen > entisaikojen kirjailijoiden. Nykyisessä yleiskielessäkin muoto on mahdollinen, esim. Yhdysvaltain (~ Yhdysvaltojen).