Kieliuutiset
Artikkeli 1/2003

Riitta Eronen

Kieliuutiset

Kielikelloa kiinnostaa, mitä ja miten kielestä puhutaan muissa tiedotusvälineissä. Vuoden 2003 alussa Helsingissä järjestetyillä Tieteen päivillä käyty väittely suomalaisten ja suomen kielen juurista sai runsaasti tilaa julkisuudessa, sillä Kalevi Wiikin kyseistä aihetta käsittelevän teoksen valinta Tieto-Finlandia-kilpailun ehdokkaaksi oli nostattanut suurta yleisöäkin kiihdyttävän myrskyn tiedeyhteisössä. Kieltä koskevien uutisten kynnyksen ylitti myös Tieteen päivien yhteydessä valitun vuoden professorin Simo Knuuttilan kannanotto, jonka mukaan kaikki, mitä kirjoitetaan suomen kielellä, on jo sinänsä yhteiskunnallisesti vaikuttavaa.

Myönteistä huomiota tiedotusvälineissä saavat esimerkiksi murre- ja slangijulkaisut; kielteisesti tartutaan sellaisiin kielen ilmiöihin kuin turhina pidettyihin lainasanoihin tai vaikeaselkoiseen virkakieleen. Keskustelua herättävät sekä suuret kielipoliittiset (vähemmistökielen asema) että pienet yksittäiset kysymykset, jälkimmäiset joskus suhteettomastikin.

Entä mitä Kielikello sitten kirjoittaa yhteiskunnasta? Miten maailmanmeno näkyy sen sivuilla? Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, kuten kannessa lukee, ja sen perustehtävänä on julkaista kielenkäytön ohjeita ja selvitellä erilaisia kieli-ilmiöitä. Ongelmat ovat usein tiukasti sidoksissa ajankohtaan: esimerkiksi vuosi sitten, kun markasta siirryttiin euroon, aiheesta kysyttiin ja kirjoitettiin useissakin numeroissa. Samoin pyritään vastaamaan esimerkiksi kysymyksiin, joita syntyy, kun paikannimet maailmalla poliittisista syistä vaihtuvat tai murteen ja kielen rajat häilyvät. Kieleen ja nimiin liittyy myös paljon tunteita, mikä tulee esiin mm. tämän numeron kirjoituksessa, jossa etsitään vastausta kysymykseen ”Mistä puhutaan, kun puhutaan Karjalasta?”

Kielenhuollon tiedotuslehti ottaa kantaa myös laajempiin kielenkäyttöä koskeviin asioihin. Nykyisin ollaan yleisesti yhtä mieltä siitä, että suomen kielen käyttäminen kaikilla aloilla on tae sen hengissä pysymisestä. Mutta eihän kieli yksin riitä: sen on myös oltava kelvollista. Mitä iloa on lakitekstistä, tai tuoteselosteesta, jonka tulkitsemiseksi tarvitaan apujoukkoja?

Kielen muuttuminen esitetään tiedotusvälineissä usein vaarallisena: jyräävätkö puhekieli ja sähköisten viestinten uuskieli suomen kirjakielen? Kielentutkimus auttaa ymmärtämään muutoksia, ja sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa että yliopistoissa tutkittua kielitietoa käsitellään Kielikellossa jatkuvasti. Samalla kielentutkimuksen uudistuvat menetelmät tulevat tutuiksi.

Ajankohtaisten kysymysten ja yleisen kielitiedon lisäksi lukijat kaipaavat kuitenkin jatkuvasti myös kielenkäytön perusasioiden esittelyä, mikä näkyy esimerkiksi välimerkkejä tai lyhenteitä käsittelevien Kielikellon numeroiden suuressa suosiossa. Joistain perusasioista ei kokonaisesityksiä ole muualta saatavissakaan, vaan tutkimustieto ja mahdolliset ohjeet ovat pieninä palasina maailmalla, arkistojen kätköissä tai vaikeasti tavoitettavissa julkaisuissa. Esimerkki tällaisen tiedon kokoamisesta ja päivittämisestä on tässä numerossa ilmestyvä tavutusta ja tavunrajoja koskeva artikkeli.

Neljästi vuodessa ilmestyvä lehti ei voi kilpailla muiden tiedotusvälineiden kanssa päivänkohtaisista asioista tiedotettaessa, mutta toisaalta monet kieliasiat ovat pysyvästi ajankohtaisia. Niinpä monet vuosien varrella Kielikellossa julkaistut artikkelit ovat edelleen käyttökelpoisia. Helpoimmin ne löytyvät painetun lehden rinnalla jo kolmatta vuotta käytössä olevasta Verkko-Kielikellosta.

Riitta Eronen