Kielitoimistolle esitetään usein aivan vastakkaisia syytöksiä ja vaatimuksia: olette liian ankaria, pitäisi olla enemmän vapautta tai olette liian löyhiä, ”joku raja luopumisessa ja alistumisessakin pitää olla”. Erilaisten vaatimusten ristitulessa kielitoimisto pyrkii löytämään linjan, joka on realistinen ja järkevä. On pohdittava myös, millä suosituksilla on mahdollisuuksia kieliyhteisössä; jos jokin ilmaisu tuottaa jatkuvasti ongelmia, sitä ei ole järkevää tarjota käyttöön, vaan on pohdittava, missä on vika.
Kalevi Höltän esimerkeissä oli oikeita ja vääriä uskomuksia. Moniin löytää Kielikellon vanhoista numeroista perusteellisemman selvityksen kuin tässä on mahdollista antaa. Rektiota alkaa satamaan ei ole hyväksytty ja sana entisöidä esitetään Suomen kielen perussanakirjassa korvattavaksi johdoksella entistää.
Kielilautakunta harkitsee asioita eri suunnista ennen kuin se antaa suosituksensa. Pöytäkirjan tarkastaminen ja tarkistaminen olivat tuottaneet neuvonnassa jatkuvia kysymyksiä, koska verbit ovat äänteellisesti näin läheisiä mutta merkitykseltään erilaisia: tarkastaa = tutkia asianmukaisuuden, vikojen tms. toteamiseksi ja tarkistaa = tarkastamalla ja mahdolliset virheet korjaamalla varmistautua jonkin asianmukaisuudesta. Merkityseron perusteella oli kunnallislakiin valittu pöytäkirjan tarkastaminen ja vanhaan yhdistyslakiin (1919) pöytäkirjan tarkistaminen. Kun uuteen yhdistyslakiin (1990) otettiin pöytäkirjan tarkastaminen, päästiin kahtalaisuudesta (Kielikello 3/1989, ks. Lue myös).
Sanan viive taivutuksessa on vastakkain kaksi periaatetta: johto-opillinen puhtaus ja analogia (asiaa on selvitelty Kielikellon numerossa 3/1994: Sanoja, merkityksiä, ohjeita. Eräs näkökulma Perussanakirjaan, ks. Lue myös). Sanan katsotaan olevan viipyä-verbin johdos, jonka taivutuksessa näkyy astevaihtelu: viivyn. Siten johdoksessakin on astevaihtelu viive : viipeen (vrt. taipua : taivun – taive : taipeen). Kielitajussa vaikuttaa kuitenkin myös muiden sanojen analogia, joten malliksi tarjoutuu esimerkiksi sana haave : haaveen. Tämän mukainen taivutus viive : viiveen oli selvästi tavallisempi kielenkäytössä. Kielilautakunta katsoi kummankin taivutuksen hyväksyttäväksi.
Valtionhallinnon kielivirheisiin ja anglismeihin kielitoimisto ”puuttuu” neuvomalla ja opastamalla. Valtioneuvosto teki vuonna 1982 ns. virkakielipäätöksen, joka määräsi valtion viranomaiset ryhtymään ”käytännön toimenpiteisiin virkatoiminnassa käytettävän kielen selkeyden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi”. Päätöksen seuraaminen tuli ministeriöiden tehtäväksi, ja asiantuntijaelimeksi määrättiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. (Esim. Kielikello 2/1982: Valtioneuvoston päätös viranomaisten kielenkäytön parantamisesta ja 3/1992: Selkeytyikö virkakieli?, ks. Lue myös.) Siitä lähtien kielitoimisto on järjestänyt tuhansia tunteja koulutusta valtionhallinnon virastoissa, mutta kielipoliiseiksi emme ryhdy, se ei ole nykyaikaa.
Hölttä mainitsee yhtenä esimerkkinä vieraiden kielten vaikutuksesta tunnista käytetyn tunnuksen (ei lyhenteen) h. Kielikellossakin on useaan kertaan kirjoitettu siitä, että kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän tunnusten käyttö on rajoitettava vain erikoiskieliin ja kansainväliseen viestintään. Tarkemmin asiaa on käsitelty esimerkiksi Kielikellossa 4/1995. Liikelaitosten ja jopa koulujen vieraskielisten nimien käytön syitä on etsittävä asenteista. Jokaisen pitäisi kysyä itseltään, miksi meilläkin halutaan käyttää tuota maailman laajimmalle levinnyttä kieltä, nimittäin huonoa englantia.
Hölttä pitää ”peräti outona” nimistönhuollon kiirettä julistaa Gruusian nimi Georgiaksi. Asiaa pohdittiin ja siitä keskusteltiin paljonkin, kun valtio itsenäistyi vuonna 1992. Nimen valinta oli samalla poliittinen ratkaisu. Yhtenä mahdollisuutena pidettiin venäläisperäisen Gruusian säilyttämistä. Toisena vaihtoehtona oli maan omakielinen nimi, jonka latinaisin kirjaimin kirjoitettu asu tosin vaihteli: Zakharthvelo, Sakharthvelo, Zahratvello, Kartveli tai Khartveli, olisipa ollut harkittavissa myös historiallinen nimi Iberia. Meillä palattiin kreikkalaisperäiseen nimeen Georgia, jota oli käytetty jo vuosisadan alkupuolella (esim. 1910 ilmestyneessä Tietosanakirjassa ja 1932 ilmestyneessä Isossa Tietosanakirjassa) ja jota käytetään mm. englannissa, ranskassa, ruotsissa ja saksassa.