Kielestä Lyytikäisen tyyliin
Julkaisuja 1/2017

Riitta Eronen

Kielestä Lyytikäisen tyyliin

1_17_Lyytikainen.jpg

Blogien ja kolumnien aikakaudella on hauska saada käteensä oikea painettu kirja täynnä vetävästi kirjoitettuja mutta vankkaa asiaa sisältäviä kielikirjoituksia. Tämä on taas mahdollista, sillä Kielikellonkin sivuilta tuttu pitkän linjan kielimies ja tietokirjailija Erkki Lyytikäinen on julkaissut kokoelman sekä aiemmista yhteyksistä tuttuja että kokonaan uusia kielijuttuja.

Jo aiemmin julkaistujen kirjoitusten uusi tuleminen on perusteltua, sillä tekstit ovat olleet hajallaan ja osin saavuttamattomissa, ja lisäksi niiden sisältöä on nyt päivitetty. Erityisen kiintoisa päivitys on fraasin ”keppiä ja porkkanaa” alkuperän jäljittämisen kuvaus. Kun vielä 1992 ilmestyneessä artikkelissa kunnia fraasin keksimisestä tai ainakin ensikäytöstä julkisesti jäi Winston Churchillille, niin 2000-luvun uudet tiedonhakukeinot ovat johdattaneet tutkijan yhä pitemmälle historiaan: metaforaa olikin käytetty ainakin jo 1840-luvulla (s. 60). 

Kielikello-lehden arkistosta poimitaan silloin tällöin esiin niin sanottuja klassikkojuttuja, joissa käsiteltyjä kysymyksiä esitetään vuosikymmenestä toiseen. Parikin klassikkojuttua on Erkki Lyytikäisen kynästä, mm. suomen kielen aikamuotoihin pureutuva Aikataulukon arvoitus, joka uudessa kokoelmassa on päivitettynä saanut nimen Mennyt aika etäinen. Armeijan kieli, puhuttelu ja sotilasarvot ovat nekin Lyytikäiselle läheisiä aiheita.

Lyytikäisen kirjoitusten uusi tuleminen on perusteltua, sillä tekstit ovat olleet hajallaan ja osin saavuttamattomissa.

Puhuttelu on kohteena tässäkin teoksessa artikkelissa Canthista Kaurismäkeen, jossa tarkastellaan suomalaisen elokuvan dialogia. Puhekielen tutkijana Lyytikäisellä on aiheesta paljonkin sanottavaa, kuten se, että toisin kuin monissa muissa kielissä nimeltä puhuttelu ei kuulu suomalaiseen puhekulttuuriin.  Sanottavaa on lukuisista muistakin aiheista, muun muassa kirjalle nimenkin antaneesta ilmauksesta ”tyyliin näin”, jonka merkitys tuntuu usein olevan vain ’siten että’ tai ’noin’. Yllätys, yllätys, mallina ei olekaan vain englanti.

Onko suomi maailman vanhin kieli?  Onko murre vain rappeutunutta kirjakieltä? Miten paljon sanoja on suomessa? Näistä ja lukuisista muista kieleen liittyvistä kysymyksistä kiinnostuneelle, viihdyttävää ja valistavaa lukemista kaipaavalle, kirjaa voi hyvin suositella. Joihinkin asioihin voi mielessään väittää vastaankin (esimerkiksi siihen, että kontinkieli olisi vain kirjoista opittua), mutta kiintoisia polkuja kieleen Lyytikäisen matkassa avautuu.

Yksi kirjoituksista käsittelee kielikuvia ja niiden kääntämistä ja kääntymistä eri kielille (Kuolleet lehdet ja tyhjät hevoset). Kirjoittaja aloittaa viittaamalla näyttelijä David Nivenin muistelmiin, joissa tämä ”verrattomalla englantilaisella huumorilla kuvaa monia alan ilmiöitä”. Englantilaista huumoria löytyy Lyytikäiseltäkin, ei vähiten teoksen päättävästä artikkelista Puku ja puheenparsi, jossa tutustutaan mm. kymenlaaksolaiseen murretta puhuvaan koulupoikaan, villapaitaiseen suomen kielen amanuenssiin ja lopulta arvoisaan jätteenhaltijaan. Heitä yhdistää herääminen kielitietoisuuteen erilaisten kielenkäyttötilanteiden tyyliin liittyvien törmäysten yhteydessä.    

Lyytikäinen, Erkki 2016: Sanotaan tyyliin näin. Kirjoituksia kielen ilmiöistä.  Gaudeamus.

Riitta Eronen