Tuuli Uljas ja Kirsi Kohtala-Ghane ovat hiljattain aloittaneet työnsä kielenedistäjinä (ruots. språkfrämjare) suomen kielikeskuksessa Uppsalassa. Nykyisestä tehtävästään he ovat kuitenkin unelmoineet jo pitkään.
– Vuonna 2015 ruotsinsuomalaisten valtuuskunta ja tornionlaaksolaisten liitto kirjoittivat kulttuuriministerille, että suomelle ja meänkielelle tarvitaan oma kielikeskus. Kuulin asiasta tuolloin ja ajattelin, että ”jes, tuossa työssä haluan olla mukana!” kertoo Tuuli.
Kielikeskukset ovat osa Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitosta, joka sai Ruotsin hallitukselta tehtäväksi perustaa keskukset neljälle Ruotsin viidestä vähemmistökielestä. Kielikeskusten toiminta käynnistyi vuonna 2022.
Kasvatustieteellistä osaamista
Kieltä ja identiteettiä koskevista kysymyksistä tuli Tuuli Uljakselle ajankohtaisia lasten syntymän myötä. Perhe muutti Ruotsiin Englannista kymmenen vuotta sitten, jolloin nykyään teini-ikäiset lapset olivat vielä pieniä. Ensimmäisessä työssään Ruotsissa Tuuli vastasi suomenkielisestä pienten lasten toiminnasta Uppsalassa. Lisäksi hän toimi jonkin aikaa Ruotsinsuomalaisten nuorten liiton pääsihteerinä. Tuuli on valmistunut lapsi- ja nuorisotieteen maisteriksi, ja hän on työskennellyt myös äidinkielen pedagogina päiväkodissa.
Kirsi Kohtala-Ghane ajatteli samaan tapaan, kun hän ensimmäisen kerran kuuli kielikeskuksen perustamisaikeista. Hän on asunut Ruotsissa Tuulin tavoin kymmenen vuotta ja on koulutukseltaan suomen kielen aineenopettaja. Viime vuosina Kirsi on muun muassa opettanut suomea äidinkielenä ruotsalaisissa kouluissa. Aiemmin urallaan hän teki hanke- ja kehitystyötä, mistä on hyötyä nykyisissä tehtävissä.
– Kun muutin Ruotsiin, huomasin, että monet tänne nuorina aikuisina tulleet ovat vähitellen menettäneet suomen taitoaan. Aloin pohtia, että olisi todella hienoa tehdä jotain kielen hyväksi, ja kehitinkin itselleni tavoitteen: loput urastani edistän suomen kielen asiaa Ruotsissa, Kirsi toteaa.
Kielenkantajat avainasemassa
Ei ole vaikeaa saada Kirsiä ja Tuulia kertomaan näkemyksistään ja tavoitteistaan. Suomen kielen tulevaisuus Ruotsissa ja kielenkantajat – kielikeskuksen keskeisin kohderyhmä – ovat heille sydämen asia.
Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitos määrittelee kielenkantajan henkilöksi, joka kokee kuuluvansa johonkin kansalliseen vähemmistöön. Vähemmistöön kuuluminen on subjektiivinen kokemus eikä välttämättä liity siihen, kuinka hyvin kieltä osaa tai kuinka monen sukupolven takaa suomalaiset juuret ovat peräisin. On kielenkantajia, jotka ovat syntyneet Suomessa ja puhuvat sujuvaa suomea, mutta myös kielenkantajia, joiden suomalaiset sukujuuret ovat kaukaa menneisyydestä ja jotka eivät ole koskaan oppineet suomea.
– Ketään ei jätetä ulkopuolelle kielitaidon takia. Monet surevat kielen menettämistä tai sitä, että vanhemmat eivät puhuneet suomea heidän kanssaan. Etenkin vanhemmissa sukupolvissa on myös niitä, joita on kielletty puhumasta suomea, Tuuli kertoo.
Työtä eri tasoilla
Kielikeskusten ja kielenedistäjien toimeksianto tulee siis Ruotsin valtiolta. Tiivistetysti kyse on kansallisten vähemmistökielten suomen, meänkielen, romanikielen ja jiddišin elvyttämisestä. Työn suuntaviivat ovat seuraavat: 1. tiedon ja näkyvyyden lisääminen, 2. kielenhuolto ja kielen kehittäminen, 3. yhtenäisen koulutuspolun luominen, 4. elämänpituinen oppiminen ja kielten käyttäminen työelämässä sekä 5. ajatus siitä, että kulttuuri kantaa kieltä ja kieli kulttuuria. Kielikeskusten koko työnkuva lähtee kielenkantajien tarpeista ja toiveista.
– Olemme edenneet työssämme yhteiskunnalliselta tasolta yhteisön tasolle ja sitten yksilötasolle. Nyt alkuun olemme selvittäneet yhteisön tarpeita ja tavanneet esimerkiksi organisaatioiden, yhdistysten ja koulujen edustajia sekä yksittäisiä kielenkantajia, Tuuli listaa.
Kirsi jatkaa: – Olemme jo huomanneet, että Ruotsissa järjestetään vaikka kuinka paljon hienoja suomenkielisiä tapahtumia, kursseja ja muuta toimintaa. Juuri nyt teemme kielikeskuksille verkkosivuja, joiden avulla voimme levittää innostusta ja tietoa hyvistä ideoista ja aktiviteeteista.
Ytimessä lapset ja nuoret
Työ on pitkäjännitteistä, vaikka keskusten tämänhetkinen toimikausi päättyykin vuonna 2024. Nykyisen toimeksiannon ensisijainen kohderyhmä ovat lapset ja nuoret.
– Koulutuspolku on aivan keskeinen asia. On erittäin tärkeää, että lapset saavat alusta alkaen kuulla ja opetella suomea. Siksi keskitymme nyt päiväkoti-ikäisiin, toteaa Kirsi.
Ruotsissa on tätä nykyä joitain suomenkielisiä päiväkoteja ja päiväkotiryhmiä, mutta kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta osallistua suomenkieliseen varhaiskasvatukseen. Lapset jatkavat päivähoidosta yleensä ruotsinkieliseen kouluun, mikä useimmiten heikentää kielitaitoa. Äidinkielenopetus, johon lapsilla on oikeus koko peruskoulun ajan, tarkoittaa käytännössä yhtä oppituntia viikossa. Se ei riitä vahvan kielitaidon saavuttamiseen tai ylläpitämiseen.
On erittäin tärkeää, että lapset saavat alusta alkaen kuulla ja opetella suomea.
– Moni on toivonut tukea opettajien työlle. Samassa ryhmässä voi olla Suomesta muuttaneita oppilaita ja toisaalta myös niitä, jotka eivät osaa suomea yhtään ennen kouluun tuloa. Opettajat kohtaavat todellisia haasteita opettaessaan näin moninaisia ryhmiä, Kirsi kertoo.
Kasvatusalan ammattilaisina Kirsi ja Tuuli tietävät, kuinka tärkeää lukeminen on kielenoppimisen tukena. Siksi heillä on suunnitteilla lukuhanke, joka tukisi niin lapsia kuin vanhempia ja opettajiakin. Innoituksena toimii muun muassa suomalainen Lukuliike, joka on mukana Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa ja jonka on tarkoitus edistää lukutaitoa Suomessa.
Rohkeasti puhumaan
Yksi kielenedistäjien tärkeimmistä tehtävistä on kannustaa kielenkantajia käyttämään suomea – riippumatta siitä, minkä verran he osaavat kieltä. Tarkoituksena on luoda avoin ja salliva ilmapiiri.
– Yritämme rohkaista vanhempia, jotka pohtivat, voivatko he käyttää puutteellista suomeaan lastensa kanssa. Voi olla hauskaakin opetella kieltä yhdessä lapsen kanssa. Monen kielen osaamisessa on paljon hyviä puolia, ja vähäinenkin kielitaito on parempi kuin ei mitään, Tuuli toteaa.
Ruotsalaisen yhteiskunnan ilmapiiri on Tuulin ja Kirsin mukaan nyt suomelle suotuisa. Suomen kieltä pidetään usein myönteisenä asiana, etenkin lasten ja nuorten keskuudessa. Kummallakin kielenedistäjällä on hyviä kokemuksia työstään äidinkielenopettajana: lasten mielestä oli hauskaa, kun ”finskafröken” tuli koululle, ja tunneista olivat kiinnostuneita myös sellaiset oppilaat, joilla ei ole suomalaisia juuria.
Oikeus oppia
Kielenedistäjät ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että suomi näkyy ruotsalaisessa yhteiskunnassa aiempaa vähemmän. Osin syynä on nyky-yhteiskunnan kielellinen moninaisuus, osin taas se, että suomen kieltä käytetään perhepiirissä selvästi vähemmän kuin vielä pari sukupolvea sitten.
– Toivon, että kaikilla olisi mahdollisuus oppia suomea halutessaan, lapsuudesta lähtien, ja saavuttaa itselleen sopiva kielitaidon taso. Ihmisillä on erilaisia tarpeita: joku haluaa pystyä keskustelemaan suomalaisten sukulaisten kanssa, toinen taas tahtoisi opiskelemaan tai töihin Suomeen, Kirsi sanoo.
Tuuli on samoilla linjoilla. Hänkin toivoo, että kaikki voisivat opiskella suomea sen verran kuin haluavat ja että suomen asema ja näkyvyys paranisivat entisestään. Kenenkään ei tulisi hävetä taustansa tai kielensä takia, ei nyt eikä tulevaisuudessa.
Tietoa suomen kielikeskuksesta (suomeksi)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Suomennos: Henna Leskelä. Ruotsinkielinen artikkeli julkaistiin Språkbruk-lehdessä 9.2.2023: Språkbärarna i fokus när finskan i Sverige ska revitaliseras(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)