Kielen asiantuntija linnunnimien parissa
Artikkeli 1/2018

Liisa Nuutinen

Kielen asiantuntija linnunnimien parissa

Millaisiin asioihin suomen kielen asiantuntija kiinnittää huomiota, kun hän saa pyynnön tarkistaa uusia suomenkielisiä linnunnimiä?

Pöllönpoikaset.

Kuva: Vesa Heikkinen

Suomenkielisten linnunnimien uudistamiseksi ja kehittämiseksi on tehty pitkäjänteisesti työtä, ja on ilahduttavaa, että palautetta on pyydetty myös kielen asiantuntijalta. BirdLife Suomen nimistötoimikunta on tehnyt yhteistyötä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa siten, että Kotuksen kieliasiantuntija on tarkistanut uudet ja muutetut nimiehdotukset ja kommentoinut niitä. Työn on tehnyt Liisa Nuutinen, joka on tarkistanut vuonna 2006 ja 2018 julkaistut luettelot.

Hyvä linnunnimi on selkeä, läpinäkyvä, johto-opillisesti oikein muodostettu tai suomen kieleen mukautettu. Millaisiin asioihin kielen asiantuntija kiinnittää nimissä huomiota?

Nimeen sisältyvä paikannimi

Koska lintujen nimeämiskriteerinä on usein lajin elinympäristö, suuri osa linnunnimistä perustuu paikannimeen, joka voi olla hyvinkin eksoottinen. Niinpä yksi tehtävä on linnunnimissä esiintyvien paikannimien tarkistaminen. Tähän on tietysti myös nimistötoimikunta keskittynyt, mutta kielen asiantuntija tekee saman työn – varmuuden vuoksi.

Nimien oikeinkirjoituksessa on otettava huomioon nimissä esiintyvät tarkkeet. Vaikka niitä ei kaikissa julkaisumuodoissa saataisi näkyviin, on kielen asiantuntijan velvollisuus nostaa tämä asia esiin. Oikeita kirjoitusasuja ovat muun muassa tarkkeelliset sãopaulonmuura, sãotomeniibis, méridantapakulo ja tapajósinerakkokolibri. Kambodža- ja fidži-alkuisiin linnunnimiin kuuluu hattu-z eli ž. Jos kirjoitetaan ilman tarkkeita reunioninbulbuli eikä réunioninbulbuli, nimi hahmottuu helposti väärin, ja se voidaan ääntää diftongillisena: reu-nionin-.

Kiinan paikannimen sisältävissä nimissä joutuu joskus pohtimaan, käytetäänko suomenkielistä sovinnaisnimeä eli eksonyymiä (esimerkiksi Setšuan) vai nimen pinyin-kirjoitusjärjestelmän mukaista asua (Sichuan). Molempia voi käyttää, mutta koska Setšuanin suhu-s saattaa tarkkeellisena tuottaa ongelmia, päädyttiin käyttämään asua Sichuan.

Vanhentuneita kirjoitusasuja korjataan. Vuonna 2006 julkaistussa luettelossa on kolme kansu-alkuista linnunnimeä. Koska tämä kiinankielisen nimen latinaistus on vanhentunut, nimet muutettiin nyt gansu-alkuisiksi.

Samanarvoisia niminä ovat myös paikannimet Sulawesi ja Celebes. Linnunnimissä päädyttiin käyttämään celebesin-alkua, koska nimestä Sulawesi tapaa virheellisiä taivutusmuotoja ”Sulaweden”, kun nimeä taivutetaan mallin vesi : veden mukaan. Sulawesi-nimen genetiivi on Sulawesin.

Joskus on tarkistettava, tuleeko nimen alussa olevan paikannimen olla yksikössä vai monikossa. Tuleeko esimerkiksi nimissä andamaanienbulbuli, karoliinienkerttunen ja nikobaarienbambusieppo paikannimen olla yksikössä vai monikossa? Koska nimet pohjautuvat monikollisiin saaristojen nimiin Andamaanit, Karoliinit ja Nikobaarit, alkuosan kuuluu olla monikossa.

Alkuosana yleisnimi eli appellatiivi

Jos linnunnimen alkuosana on maastokohdetta merkitsevä sana, ns. maastoappellatiivi, on se nominatiivissa. Niinpä tepuikiitäjän ja tepuitukaanin alkuosa on nominatiivissa, sillä tepui ei ole paikannimi vaan appellatiivi; tepuit ovat sedimenttikivistä muodostuneita Guyanan ylängön tasalakisia pöytävuoria. Araukaria-aratin alkuosa viittaa puolestaan erääseen havupuusukuun ja caatingatyrannin alkuosa caatinga on Brasilian koillisosan kasvillisuustyyppi.

Joskus nimet voivat synnyttää vääriä mielikuvia. Ehdotetun viheraasianvireon alkuosa saattaa hahmottua paikaksi nimeltään ”Viheraasia”, joten nimi muutettiin vuorivireoksi. Punavuorisirkku voi synnyttää tahattoman kytköksen Helsingin paikannimeen Punavuori, joten nimi muutettiin ruosterintasirkuksi. Nimessä kettumetsäkerttunen määriteosaksi hahmottuu kettumetsä, mikä antaa virheellisen mielikuvan linnun elinympäristöstä. Nimessä olevan ketun oli määrä viitata linnun väriin, mutta nimeämisperuste jäi tässä epäselväksi ja nimi muutettiin bangwanmetsäkerttuseksi.

Munkko ja muut johdokset

Hyvän uudissanan ominaisuuksia ovat mm. selkeys ja läpinäkyvyys, ja nimeä luotaessa on kiinnitettävä huomiota termien sananmuodostustapoihin.

Yksi toimikunnan ehdottama uusi linnunnimi oli munkko, jota ehdotettiin korvaamaan entisiä Philemon-suvun kaljumesikkoja. Munkon valintaan lienee vaikuttanut lintujen englanninkielinen nimi Friarbird. Munkko ei ole kuitenkaan nimenä läpinäkyvä; vastaavanlaisia johdoksia ovat sellaiset nisäkkäille ehdotetut nimet kuin hekko ja lenkko.

Päädyin munkon sijaan ehdottamaan nimiä munkki ja munkkilintu – ennestään linnunnimissä on kardinaaleja, piispoja ja monarkkeja sekä sellaisia lintu-loppuisia nimiä kuin fregattilintu, paratiisilintu ja tropiikkilintu. Kolmas vaihtoehto oli linnun ulkonäköön pohjautuva puli ’kalju pää’ (mallina saksan Lederkopf ’nahkapää’). Lopulta päädyttiin kuitenkin nimeen apotti, joka on luonteva nimi kardinaalien ja piispojen rinnalla.

Toimikunnan ehdottamia uusia nimiä olivat peukkulit ja naurulit. Nimet noudattavat samaa mallia kuin vanhat linnunnimet kerttuli, kuukkeli ja sirkkuli, joskin nimenmuodostustapa on toinen. Naurulit ovat aiempia naurutimaleita ja peukkulit peukaloistimaleita, eli uudet nimet on muodostettu vanhoista lyhentämällä. Nimien voi katsoa olevan riittävän selkeitä ja läpinäkyviä.

Yksi toimikunnan ehdottama nimi oli risuaja. Tällainen johdos edellyttäisi kantasanaksi verbiä risuta, jota ei ole (vrt. meluta > meluaja). Sen sijaan on olemassa verbi risuttaa 'peittää, tukea (tms.) risuilla’, josta johtamalla syntyy sana risuttaja. Myös nimi risuilija olisi johto-opillisesti ollut mahdollinen mallin kipu : kipuilla (risu : risuilla) mukaan. Toimikunta päätyi kannattamaan nimeä risuttaja.

Rhipidura-suvun linnut olivat aiemmin viuhkamonarkkeja tai monarkkeja. Näille linnuille toimikunta ehdotti nimeä viuho. Johto-oppi edellyttäisi tällöin verbiä viuhoa, jota kielessä ei ole. Toinen mahdollinen kantasana olisi viuhottaa. Viuhottaminen vie ajatuksen kuitenkin vikaan, koska tämän suvun linnuille ei ole tyypillistä viuhottaminen eli nopea juokseminen (juosta viuhottaa) vaan viuhkamaiseen asentoon levitetty pyrstö, kuten vanhasta nimestä kävi ilmi.

Kasvitieteessä on termi viuhko, joka tarkoittaa tietynlaista viuhkamaista kukintoa. Siitä syntyi ajatus ottaa näiden lintujen nimeksi viuhko, jolloin nimessä säilyy myös yhteys entiseen viuhka-alkuiseen nimeen. Ehdotus hyväksyttiin.

Kielellisesti oivaltavia nimiä

Kaikein kaikkiaan linnunnimitoimikunta on tehnyt uusia nimiä muodostaessaan erittäin hyvää työtä. Toimikunnassa on syntynyt sellaisia kielellisesti oivaltavia ja lintuja kuvaavia nimiä kuin kivikkokipittäjä, kaunonakkeli, loimutanssijat, huiskijat, penkojat, päristäjät, puhkumomotti ja piuranpöllönen. Lintusuvun sisällä samassa aihepiirissä pitäytyminen on ilahduttavaa; esimerkiksi vesinapsuihin kuuluvat nyt lampi-, suo- ja jokinapsu sekä lakkirilleihin kultalakki-, nokilakki- ja rusolakkirilli.

Liisa Nuutinen

Kirjoittaja on työskennellyt Kotimaisten kielten keskuksessa mm. Kielitoimiston sanakirjan ja Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajana.