Parhaat kiitokset laajasta ja selventävästä artikkelista saarivaltakunnan nimen tiimoilta. Asia on silloin tällöin noussut keskustelun kohteeksi illanistujaisissa.

Joitakin vuosia sitten keskustelin skotlantilaisen ja englantilaisen tuttavani kanssa tästä nimiasiasta, ja he toivat molemmat esille vielä erään näkökulman, jota artikkelissa ei mainittu. Ehkei sen tarvitsekaan tulla esiin, koska kyse on tulkinnasta, semantiikasta ja kansallistunteesta.

Molemmat ystäväni esittivät mielipiteenään, että heidän valtionsa nimi The United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland tulisi kääntää sellaisella perusajatuksella, ettei Pohjois-Irlantia tulkittaisi yhdeksi kuningaskunnista, jotka ovat liittyneet toisiinsa, vaan se jäisi ulkopuoliseksi osaksi. Heidän mielestään of-genetiivi ei sido Northern Irelandia muuhun yhteyteen. Täten nimen olisi oltava käännöksessä Ison-Britannian yhdistynyt kuningaskunta ja Pohjois-Irlanti. Itse olin toista mieltä ja katsoin, että Ison-Britannian yhdistynyt kuningaskunta muodostuu kolmesta kuningaskunnasta ja Pohjois-Irlannin alueesta. Pidin ystävieni näkemystä mielenkiintoisena. Heidän poliittinen kantansa oli, että valtiolla olisi vähemmän ongelmia ilman Pohjois-Irlantia.

Risto K. Lindholm

*

Lehtenne hartaana harrastajana luin Sirkka Paikkalan jutun Saarivaltakunnan nimi myötäilevästi hymisten – nämä ongelmat ja harmin aiheet kun ovat lähes päivittäisiä heiniäni kääntäjänä ja Englannin ja englannin ystävänä.

Korjattakoon aluksi pieni (paino?)virhe: Bretagne ei ole englanniksi ”Britanny” vaan Brittany.¹ Sikäläinen asukashan muuten on Breton; Briton taas voi merkitä ’brittiä’ eräissä (historiallisissa tai vanhahtavissa) yhteyksissä. Britisher on hieman vulgääri muoto, jota amerikkalaiset ovat käyttäneet (tuskin enää nykyisin).

Sitten jäin kaipaamaan muutamaa mainintaa, jotka mielestäni luonnehtivat käytäntöä kyseisessä valtakunnassa (mikä tosin ei tietenkään ole jutun varsinainen aihe). En ole tutkinut asiaa, mutta uskon, että kaikkein yleisin sekä lehdissä että puheessa käytetty nimitys koko valtakunnasta on The U.K. tai modernimmin The UK. Se on naseva ja korrekti lyhennelmä maan virallisesta nimestä (jota ei voine kääntää YK:ksi!). Britit itse ovat tietysti hyvin tietoisia kaikista asiaan liittyvistä vivahteista, joista Sirkka Paikkalan juttu teki kiitettävästi selkoa, ja England-sanan käytöstä koko valtakuntaa tms. koskevana on omat mutu-pohjaiset sääntönsä. Tämäkin sana nimittäin tulee kysymykseen tietyissä tyylillisissä yhteyksissä. Hallitsija voi hyvin olla the Queen of England, mutta juhlallisemmin Her Britannic Majesty.

Toinen asia: sana Britannia on myös olemassa englannin kielessä. Se tarkoittaa tavallisimmin viktoriaanista ”vaakunaeläintä”, kypäräpäistä jumalatarta, jolla on Neptunuksen kolmikärkinen keihäs sojossa. Hän symbolisoi meriä hallitsevaa imperiumia. – ”Rule Britannia” on vielä elävä ”toinen kansallishymni” (tai kolmas?), jota riemukkaasti hoilataan esimerkiksi Proms-konserttisarjan päättäjäisissä, nykyään melko karnevalistisessa hengessä verrattuna aikaisempaan tosikkoisempaan paatokseen. Sama tyttö istui myös rahanuudistukseen (1960-luvulla) saakka julmetun isokokoisessa kuparisessa yhden pennyn rahassa. Kun 1950-luvulla nuorena teekkarina olin Englannissa harjoittelijana, tällä pennillä oli vielä ostoarvoa. Niitä oli liikkeessä hyvinkin vanhoja, ohuiksi kuluneita, joissa oli kruunapuolella nuoren Viktorian pää. Opin myös pätkän folklorea, kun minulle selvisi, mikä oli ”Honolulu penny”. Se oli vanha penni, jossa Britannia näytti pitelevän atraintaan vähän niin kuin sylissään tai jalkovälissään, ”on ’er lulu”. Uudemmissa se seisoi hänen vieressään, alapää sievästi maassa.

Paavo Anttila

 

¹ Virhe on Paikkalan kirjoituksessa sivulla 15. Toimitus kiittää tarkkaavaisia lukijoita!