Keskustelua ”maakunnan liiton” monikosta
Kysyttyä 2/2000

Sari Maamies, Helinä Tuominen

Keskustelua ”maakunnan liiton” monikosta

Kielikellon numeron 1/2000 Kysyttyä-palstalla (ks. Lue myös) käsiteltiin yleisesti termiä maakunnan liitto ja erityisesti sen monikkomuotoa. Taustana on lainsäädäntöön pesiytynyt kielenvastainen monikkomuoto maakunnan liitot. Kirjoittaja nostaa vastauksessaan kädet ylös ja toteaa: ”Tämä taivutustapa on jo niin monessa laissa, että termin tai taivutuskäytännön muuttaminen ei enää käy yksinkertaisesti”.

Kielenhuoltajien helpotukseksi voin kertoa, että asia on jo hoidettu. Keväällä 1997 silloinen hallintoministeri ja sisäasiainministeriön kansliapäällikkö antoivat taivutusta koskevan sisäisen suosituksen. Suosituksen tueksi keskusteltiin myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielineuvonnan ja nimistöneuvonnan asiantuntijoiden kanssa. Siis jo kolmen vuoden ajan aluekehityksen ja aluehallinnon säädöksissä on käytetty monikossa taivutusmuotoa maakuntien liitot. Ongelmallinen tavutustapa ei koskaan levinnyt kovin laajalle. Maakuntien liitot itse, Suomen Kuntaliitto, julkinen sana sekä ”suuri yleisö” pitäytyivät kieliopin tuntemassa taivutusmuodossa. Samoin esimerkiksi ministerien puheissa ja tiedotusaineistoissa käytimme normaalia monikkomuotoa.

Yleisemmällä tasolla Sari Maamies ehdottaa, että maakunnan liitto ‑nimitys korvattaisiin kokonaan luontevammalla termillä maakuntaliitto. Mikäs siinä, usein näin tehdäänkin. Mitään sekaannuksen vaaraa ei ole, koska maassamme on nykyisin maakuntatasolla vain yhdenkaltaisia liittoja. Vastaava ruotsinkielinen lakitermi förbundet på landskapsnivå lyhennetään jo melkein aina muotoon landskapsförbundet, eikä siitäkään ole tullut mitään väärinkäsityksiä.

Kannattaa huomata, että Etelä-Savon maakuntaliitto on ainoa liitto, joka on ottanut sanan maakunta nimeensä. Muut ovat muotoa Lapin liitto, Uudenmaan liitto, Satakuntaliitto, Pohjois-Savon Liitto jne.

Tästäkin prosessista voi oppia jotakin. Ainakin sen, että hallinnon kehittämiseen kuuluu välttämättömänä osana myös hallinnon sanastotyö. Kielen selkeys ja ymmärrettävyys ovat tärkeitä työn laadun mittareita, ja sanastotyön laiminlyöntejä on jälkikäteen vaivalloista korjailla. Toisekseen voi miettiä sitä, voidaanko lainsäädännöllä muuttaa kielioppia.

Helinä Tuominen
tiedotuspäällikkö ja
ministeriön sisäisen suosituksen valmistelija

Kommentti edelliseen

Kommentti kirjoitukseni taustasta on paikallaan: Sirkka Paikkala kirjoitti Kielikellossa 2/1998 (ks. Lue myös) uusien läänien nimistä ja sivusi jutussa lyhyesti myös uutta maakunnan liitto ‑nimitystä. Hän toteaa kirjoituksessaan nimitykseen liittyvän taivutusongelman ja käyttää monikkotaivutusta maakuntien liitot. Tähän kirjoitukseen saimme viime syksynä palautetta eduskunnasta. Meille kerrottiin, että termin monikkotaivutus maakunnan liitot on jo vakiintunut lainsäädännön kielessä. Se on kirjattu alueiden kehittämisestä annettuun lakiin 1135/1993 ja sen jälkeen useisiin muihinkin lakeihin; monissa lakiteksteissä käytetyn taivutustavan muuttaminen olisi hyvin työlästä. Kielikellossa 1/2000 ollut kirjoitus perustui tähän tietoon ja käytyyn keskusteluun.

Omassa puheenvuorossaan Helinä Tuominen kertoo, että aluekehityksen ja aluehallinnon säädöksissä on kuitenkin jo vuodesta 1997 käytetty ministerin siunauksella monikossa taivutusmuotoa maakuntien liitot. Tieto tästä suosituksesta ei ilmeisesti ole levinnyt, koska eduskunnassa termin taivutus on ollut edelleen ongelma.

Helinä Tuominen esittää merkittävän kysymyksen lakitekstin kieliasun vaikutuksesta yleiseen kielenkäyttöön. Velvoittavatko lakitekstin termivalinnat ja oikeinkirjoituskäytänteet myös lakia soveltavia, vaikka ne olisivat yleisen kielitajun ja oikeinkirjoitusnormien vastaisia? Periaatteessa näin ei saisi olla, mutta käytännössä vaikutusta ei voi välttää. Maakunnan liitto ‑tapaus osoittaa, että huonosti valitun termin vaikutus voi levitä laajalle ja vahingon korjaaminen on vaikeaa. Säädösten huono kieliasu lisää lakien soveltajien ja niistä kirjoittavien työtä, kun kielen epäselvyys ja vaikeus tuottavat jatkuvia käytännön pulmia. Siksi on tärkeää, että kielikysymykset otetaan huomioon jo varhaisessa vaiheessa lakien valmistelussa.

Maakunnan liitto ‑nimityksestä käyty keskustelu on antanut tukea sille ajatukselle, että ainakin arkipäivän yhteyksissä, esimerkiksi sanomalehdissä, tiedotteissa yms., voitaisiin hyvin siirtyä takaisin tuttuun ja yksinkertaiseen sanaan maakuntaliitto.

Sari Maamies

Sari Maamies
Helinä Tuominen