Keskiverto
Sanakysymyksiä 3/1986

Esko Koivusalo

Keskiverto

Kielenhuoltajia moititaan usein siitä, että he ”sallivat” yleiskielessä käytettävän joitain matematiikan tarkkoja ilmauksia epätarkasti. Tavallinen moitteen aihe on sana keskiverto. Erään matemaattisesti ajattelevan kysyjän perustelu kuului seuraavasti.

”Luultavasti aina tarkoitetaan keskiarvoa, mutta on kai hienoa korvata se keskiverrolla, kun lukija ei tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta arvelee kirjoittajan huipputekijäksi. Keskiverto on geometrinen kahden janan (suoran) A:n ja B:n vertailu. Yhtälö on siis A : C = C : B; C² = AB; C = AB. Jos vertaillaan kahden luvun keskiarvoa ja keskivertoa, saadaan siitäkin eri tulos. Keskiverto on aina suurempi kuin keskiarvo.”

Keskiverto-sanan käyttö tuskin on hienostelua. Kysymys on siitä, ettei keskiverron käsitettä tarvita jokapäiväisessä kielenkäytössä. Sen takia sanalle keskiverto on voinut kehittyä yleiskielessä eri merkitys kuin matematiikan erikoiskielessä. Tärkeää on kysyä, miksi sanaa käytetään yleiskielessä toisin kuin matematiikassa, miksi ihmiset puhuvat keskivertosuomalaisesta mieluummin kuin keskiarvosuomalaisesta.

Vastaus on mielestäni selvä. Ilmauksen keskiarvosuomalainen voidaan tulkita viittaavan ihmisen arvoon. Keskivertosuomalainen ei sisällä tällaista haitallista sivumiellettä. Havaitakseni yleisesti tiedetään, että tällä ilmauksella tarkoitetaan keskimääräistä suomalaista, siis jonkinlaista suomalaisten keskiarvoa. Kuitenkaan keskiverto ei ole yleiskielessä vallannut muita tehtäviä keskiarvolta. Koululaiset puhuvat aivan oikein todistuksen keskiarvosta.

Kielenkäyttäjien on pakko tottua siihen, että sanoja käytetään yleiskielessä hieman väljemmin kuin erikoiskielessä. Eri ammatti- ja ikäryhmiin kuuluvien suomalaisten jutustelu vaikeutuu tarpeettomasti, jos vaadimme, että jokaisen on osattava pitää arkikielessäkin erillään käsitteet keskiverto ja keskiarvo. Tietysti voidaan yrittää taivutella yleisö käyttämään ilmausta keskimääräissuomalainen, mutta tulos saattaa jäädä laihaksi.

Matematiikan erikoiskieltä käyttävien on sopeuduttava siihen, ettei yleiskieli toimi tässä kohdin heidän erikoiskielensä ehdoilla. Onhan sähkömiestenkin pitänyt tottua siihen, että ihmiset sanovat hehkulamppua sähkölampuksi, ryhmäkeskusta mittaritauluksi ja kytkintä katkaisijaksi. Usein on helpompi suostutella erikoisalan ihmiset sietämään tällaisia yleiskielen oikkuja kuin saada koko kieliyhteisö käyttämään erikoisalan termejä.
Esko Koivusalo