Keskiasteen kanttori
Sanakysymyksiä 1/1983

Esko Koivusalo

Keskiasteen kanttori

Lehti-ilmoituksen mukaan Mikkelin hiippakunnalta sai hakea 30.6.1982 mennessä Kiteen seurakunnan ”keskiasteen kanttorin virkaa”. Eikä tämä ole ainoa tapaus. Samannimistä virkaa on kuulutettu haettavaksi jo monissa seurakunnissa.

Kysymys ei ole siitä, että seurakunta palkkaisi keskiasteelle kanttorin. Ilmoituksessa tarkoitetaan virkaa, johon valittavalla tulee olla ”keskimmäisen asteen kanttorin tutkinto”. Kirkollishallinto on lähtenyt seurailemaan säädöstekstin laadinnassa koulunuudistajien esimerkkiä. Kirkkolakia on 24. heinäkuuta 1981 uusittu mm. siten, että pykälän 243 toinen momentti sai tällaisen muodon:

Vakinaisiin kanttorin virkoihin vaadittavat tutkinnot ovat ylimmän, keskimmäisen ja alimman asteen kanttorin tutkinto. Viran haltijalta vaaditaan yleensä vähintään keskimmäisen asteen tutkinto. Tuomiokapituli voi kuitenkin, milloin seurakunnan pienuus tai muut erityiset olosuhteet vaativat, myöntää seurakunnalle luvan perustaa seurakunnan ainoaksi kanttorin viraksi alinta tutkintoa edellyttävän viran. Tällainen virka voi olla täyttä työaikaa edellyttävä, osa-aikainen tai sivutoiminen.

Kun näitä virkoja on julistettu haettavaksi, on ”keskimmäisen asteen tutkinnon suorittanut kanttori” lyhennetty ”keskiasteen kanttoriksi”. Tiedossani ei ole, onko puhuttu myös yläasteen ja ala-asteen kanttoreista. On tässä ainakin se logiikka, että keskiaste sijoittuu ala- ja yläasteen väliin. Koululainsäädännössä keskiaste tulee yläasteen jälkeen.

Mistä tällaista kielenkäyttöä leviää yhteiskuntaamme? Yksi syyllinen on ammattiyhdistysliike. Kun palkkausta on tarpeen porrastaa, on keksittävä uusia virkanimikkeitä. Mutta kun vanhojen veroisia on vaikea keksiä, ajaudutaan lopulta ”alimman asteisiin” virkanimikkeisiin. Luulisi, että palkankorotuksia voi järjestää muuttamatta vakiintuneita nimikkeitä.

Lakia on kanttoria valittaessa noudatettava, mutta laissa ei puhuta keskiasteen kanttorista vaan eriasteisista tutkinnoista. Viran nimi on kanttorin virka, ja tätä tulisi hakuilmoituksessa käyttää varsinaisena nimikkeenä, joka yleensä ladotaan muuta tekstiä isommin kirjaimin. Asteita ei pidä ottaa itse nimikkeeseen. Riittää kun hakuilmoituksessa kerrotaan, minkä asteen tutkinto kanttorilta vaaditaan.

Esko Koivusalo