Katoavatko konttorit?
Kieli kartalla 4/2019

Kirsti Aapala

Katoavatko konttorit?

Oltiinkohan eteläsavolaisella Hirvensalmella takavuosina tavallista vapaamielisempiä, kun emäntä lupasi janoiselle kävijälle hakea putelin konttoorista? Entä mitä oli tapahtunut Etelä-Pohjanmaalla, kun kurikkalainen valitteli, kuinka tanttu eli leninki on niin pahoon menny ryppyhyn tuola kontuuris?

Puhe ei ole sentään mistään valtion, kunnan tai kaupallisen yrityksen virastosta tai toimistosta, vaan konttorilla tarkoitetaan esimerkeissä yksinkertaisesti komeroa, jossa on säilytetty ruokaa, vaatteita tai muuta tarpeellista. Tällainen konttori oli usein lämmittämättömässä tilassa, toisin sanoen vaikkapa eteisen ohessa. Hirvensalmella vieraalle haettiin sieltä pullollinen simaa.

Konttorin komero-merkitys on ollut vanhemmassa kielenkäytössä niin yleinen, että Nykysuomen sanakirjassa se mainitaan konttorin ykkösmerkityksenä. Yhdyssanoista esimerkkeinä annetaan kellari-, leipä-, ruoka-, ullakko- ja vaatekonttori. Vasta tämän jälkeen seuraavat virallisemmat konttorit lainakonttorista valtiokonttoriin. Näin siis vielä vuonna 1953, jolloin tuo sanakirjan osa ilmestyi.

Niin ikään Etelä- ja Keski-Suomen murteissa komero on ollut tunnettu konttorina varsin yleisesti (ks. kartta). Tai oikeammin ei ole juuri konttorista puhuttu, vaan esimerkiksi kanttuurista, konttoorista, konttuorista, kontturista tai konttuurista, vain yleisimpiä asuja mainitakseni. Vanhan kirjasuomen sanakirjassa ei sen sijaan konttorin komero-merkitystä ole, vaan sana tarkoittaa siellä vain toimistoa ja virastoa.

Ranskalaiset konttorit

Konttorilla ei ole säilytystilan tai ‑huoneen merkitystä yksinomaan suomessa. Sanahan on tullut tänne ruotsin kielestä, ja sinne edelleen saksan välityksellä ranskasta. Myös vanhemmassa ruotsin kielessä kontor on tarkoittanut komeroa tai kaappia, ja näin on laita myös Suomen ruotsalaismurteissa.

Lähtökohtana oleva vanha ranskan sana on puolestaan alkuaan tarkoittanut pöytää, jolla tehdään laskutoimituksia, ja myöhemmin myös sitä huonetta, jossa tuollainen pöytä on. Sana on johdettu laskemista tarkoittavasta verbistä compter. Tämä puolestaan johtuu latinan samamerkityksisestä verbistä computare, joka on muuten myös englannin nykykielen sanan computer ’tietokone’ takana.

Poroja konttoreihin

Peräpohjalaismurteissa konttorilla on aivan oma merkityksensä: se tarkoittaa ison poroerotusaitauksen vieressä olevaa pientä karsinaa, johon on viety teurastettavat tai muista paliskunnista joukkoon eksyneet porot, vieroporot. Konttoreita on usein ollut monta aitauksen ympärillä. Inarissa kerrottiin, että ”omituiset (= omat) kontturit on niillä joilla on paljon poroja”. Samaa poroerotusaidan viereistä karsinaa merkitsee myös pohjoissaamen vastaava sana konttor, joka on lainaa ruotsista tai suomesta. Tuo erotusaidan karsinan merkitys lienee joko lainattu saamelaisilta suomen murteisiin kuten moni muukin poronhoitoalaan liittyvä sana, tai sitten se on pohjoissaamen vaikutuksesta syntynyt nuorehko lisämerkitys. Jatkuvasti keskenään kontakteissa oleville kielille näin käy helposti.

Konttori hätää kärsiville

Kansa on tuntenut vielä neljännenkin konttorin, nimittäin ”hätää kärsivien konttorin”, kuten käymälää on leikillään kutsuttu. Vastaavasti on käytetty toistakin ”virastokielen” sanaa, kansliaa. Nivalassa Keski-Pohjanmaalla saattoi pihan perällä pistäytynyt todeta: ”Oli vähä kansliijaa asijaa.”

Entä nykyään? Onko konttori pikku hiljaa jäämässä pois kielenkäytöstä? Harvinaistuuko se sitä mukaa kun pankki- ja postikonttoreita lakkautetaan? Vielä on avokonttoreita ja Valtiokonttori, mutta miten on laita konttorikoneiden, konttoripäälliköiden ja konttoriverkon?

Kirsti Aapala
Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan toimitussihteeri.