null ”Eikähän se Matti aevan kampela ollu”

Kieli kartalla 3/2022

Hanna Liimatainen

”Eikähän se Matti aevan kampela ollu” – kampela murteissa

Murteissa kampelaksi on vanhastaan voitu luonnehtia niin rekeä kuin hiihtäjääkin. Kuten voi arvata, ei tällaisissa tapauksissa kyse ole kalan nimityksestä. Millaisia merkityksiä kampela-sanalla siis on suomen murteissa? ​​​​​​​

Nykyisen Salon kunnan alueella Perniössä on aikoinaan muisteltu rengin ja isännän sananvaihtoa: ei maaka ni vatupassis ol, sanos Aslon trenk, ku her sanos, et hä ol tehny kampela ree. Isännän mielestä rengin tekemä reki ei siis ole ollut jalaksiltaan tarpeeksi suora, vaikka renki itse onkin ollut esitetyn kritiikin osuvuudesta eri mieltä. Tällainen vinon tai kieron merkitys kampela-sanalla on ollut erityisesti Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla mutta myös muun muassa Keski-Pohjanmaalla (ks. kartta).

Levikkikartta kampela-sanan merkityksestä ’vino’ tai ’kiero’.

Kampela-sana on merkinnyt ’vinoa’ tai ’kieroa’ etenkin läntisessä Suomessa.

Kampelat paikat

Idempänä kampelaa on käytetty hieman toisenlaisissa yhteyksissä. Sotkamossa on karhunmetsästystoverin hiihtotaitoa arvioitaessa todettu näin: eikähän se Matti itekkääˀ aevan kampela olluv van hävisi se sillom minusta. Toisin sanoen Matti ei ollut hiihtäjänä mitenkään kömpelö tai kankea, vaikkei myöskään toteajan itsensä veroinen. Tähän tapaan kampela-sanaa on käytetty itämurteissa etenkin Pohjois-Savon pohjoisosissa ja Karjalankannaksella.

Kampelalla on tarkoitettu myös hankalaa tai vaikeaa. Niinpä Pohjois-Savon Nilsiässä on ihmetelty jääkautta: mut on se tuokkiiv vähän kampelallàenen usk̆kooj jotta se on tämä Suomikkiiˀ ˀollu jiäm pèitossa. Tällainen kampela tunnetaan lähinnä itämurteissa; lisäksi tietoja on itä- ja länsimurteiden rajan tuntumasta Keski-Pohjanmaalta. Myös Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa on aikoinaan hankalassa tilanteessa ollut kampelap paekat.

Kampela kala

Mikä sitten on kampelan tausta, ja miten kala on saanut sen nimekseen?

Sana on johdos veiviä tai murteellisesti myös muun muassa ovenripaa tarkoittavasta kampi-sanasta. Se siis kuuluu samaan joukkoon kuin esimerkiksi verbi kammeta. Niin litteän kalan kuin vinonkin merkityksessä tunnetaan murteissa kampelan lisäksi myös kampelainen, kun taas ainoastaan kalaa merkitsevät kammelias, kampala, kampeliainen ja kampakala. Kalaa tarkoittavan kampelan vastineita tunnetaan myös suomen lähisukukielissä, kuten kammeljas virossa sekä kampala ja kampalo karjalassa.

Kalan nimeämisperusteena lienee sen huomiota herättävä muoto. Kampelalle tunnusomainen litteys tosin on ainoastaan hieman varttuneemman yksilön ominaisuus. Aivan poikasena kampelalla on yksi silmä kummankin kyljen puolella, ja poikaskampela ui vapaassa vedessä muiden kalojen tavoin maha alaspäin ennen siirtymistään pohjan asukiksi. Kampelan kasvaessa sen silmät siirtyvät samalle puolelle, ja aikuinen kampela liikkuu merenpohjassa litteänä silmätön kylki pohjaa kohden. Tästä on seurauksena myös kalan ikään kuin vääntynyt naama, jota varsinaissuomalaisittain voinee kuvata jopa kampelaksi.

Kampela eli Platichthys flesus.

Kuva: Tiit Hunt, 2010. Wikimedia Commons. CC BY-SA 3.0.

Kampela kansanuskomuksissa

Kampelan ulkoinen olemus ei ole antanut inspiraatiota ainoastaan kalan nimeämiseen, vaan kansan keskuudessa on kehittynyt myös monenlaisia tarinoita siitä, miksi kampela eroaa ulkonäöltään niin kovin muista kaloista.

Kampelan ulkomuodon on arveltu johtuvan epäkristillisestä toiminnasta.

Kampelan epätavallisen ulkomuodon on muun muassa arveltu olevan seuraamus epäkristillisestä toiminnasta. Uskomuksen eräässä versiossa kampelan on uskottu tulleen rangaistuksi kristinuskon pyhien pilkkaamisesta, kun taas toisen kertomuksen mukaan kampela on kaloista ainoana suhtautunut Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ilman asianmukaista myötätuntoa.

Joissain selityksissä kampelan litteys on Neitsyt Marian tekosia. Eräässä tarinassa kampelan kerrotaan syntyneen, kun Neitsyt Maria on lahnaa peratessaan pudottanut puolikkaan kalan takaisin veteen. Toisen uskomuksen mukaan taas jokin tavanomaisen muotoinen kala on tarjoutunut syötäväksi Neitsyt Marialle, joka kalasta puolet syötyään on heittänyt toisen puolikkaan veteen, jolloin tästä puolikkaasta on syntynyt kampela. Näistä tarinoista juontuukin eräs tämän ilmeisen rakkaan kalan useasta nimestä – maariankala.
​​​​​​​

Kirjallisuutta

Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY.

Koli, Lauri 1983: Retkeilijän kalaopas. Helsinki: Otava.

Pulkkinen, Risto – Lindfors, Stina 2016: Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Helsinki: Gaudeamus.

Valle, K. J. 1934: Suomen kalat. Helsinki: Otava.

Hanna Liimatainen

Kirjoittaja oli korkeakouluharjoittelijana Suomen murteiden sanakirjan toimituksessa kesällä 2022.

Takaisin ylös