Joskus on paikallaan suorittaa
Artikkeli 3/2007

Jari Sivonen

Joskus on paikallaan suorittaa

Yksi substantiivivaltaisen kapulakielen tyypillisimpiä edustajia on verbi suorittaa. Kielenhuollon opaskirjoissa on runsaasti esimerkkejä virkkeistä, joissa suorittamisen asemesta on parempi käyttää toista, merkitykseltään täsmällisempää verbiä. Aina kuitenkaan suorittaa-verbi ei ole pahasta, ja joskus se on hyväksyttävä, jopa ainoakin vaihtoehto.

Kielenhuollon perinteinen kanta suorittaa-verbin sopimattomuudesta perustuu näkemykseen, että predikaattiverbi on lauseen ydin. Lauseessa toiminta tulisi ilmaista predikaatilla, ja verbiksi tulisi valita mahdollisimman nasevasti ja dynaamisesti asian ilmaiseva sana. Tyyppiesimerkkejä epäonnistuneesta suorittaa-verbin käytöstä voisivat siten olla kielenhuollon oppaista tutut tapaukset Taulun maalaaminen suoritettiin kartanon mailla ja Pyykin ulkokuivausta suoritetaan. Luontevampaa olisi käyttää toimintaa ilmaisevaa verbiä ja sanoa esimerkiksi Taulu maalattiin kartanon mailla ja Pyykki kuivataan ulkona.

Lauseopillisesta näkökulmasta katsottuna substantiivitaudissa on kyse siitä, että toimintaa ilmaisevaa eli dynaamista predikaattiverbiä vastaa siitä johdettu substantiivi, tyypillisesti minen-johdos (maalatamaalaaminen), joka toimii lauseessa objektina (suorittaa maalaaminen). Dynaamisen verbin (esim. maalata) oma objekti taas toimii substantiivityylisessä rakenteessa genetiivimuotoisena määritteenä (esim. maalata taulutaulun maalaaminen). Lisäksi lauseen predikaattiverbinä on merkitykseltään hyvin ”ohut” verbi. Toisin sanoen toiminta ja tekeminen eli se informaatio, joka lauseessa useimmiten ilmaistaan predikaattiverbillä, on substantiivitautia kantavassa rakenteessa ilmaistu substantiivilla.

Koska suorittaa on merkitykseltään hyvin väljä, eräänlainen nykysuomen ”yleisverbi”, se hakeutuu luontaisesti tällaisiin substantiivin merkitystä korostaviin ja verbin merkitystä vähätteleviin rakenteisiin. Suorittaa-verbin merkityksen täsmentymättömyys näkyy muun muassa siinä, että verbillä voidaan nykykielessä viitata hyvin monenlaisiin asiaintiloihin: konkreettiseen tekemiseen (esim. Viime kesänä talossamme suoritettiin iso putkiremontti), abstraktiseen tekemiseen (esim. Yhtälön ratkaiseminen suoritettiin ennätysajassa) sekä tapauksiin, jotka eivät varsinaisesti ilmaise tekemistä vaan pikemminkin olemista, olotilaa (esim. Pekka on suorittanut surutyötä jo toista vuotta).

Vaikka edellä esittämieni kaltaisia substantiivitautitapauksia ei voikaan pitää hyvänä kielenä, suorittaa-verbillä on myös oma paikkansa kielessä. Verbiä ei siten voi kategorisesti tuomita, koska sen käyttö on tietyissä tapauksissa semanttisesti motivoitunutta ja hyväksyttävää. Seuraavassa käsittelen näitä tapauksia.

Milloin sopii suorittaa?

Suorittaa-verbiä on hyvä lähestyä näkökulmasta, joka ei perustu verbisanan hallitsevaan asemaan lauseessa vaan verbin ja siihen liittyvän objektin yhdessä muodostaman rakenteen, konstruktion, tarkasteluun. Tällaisen kielinäkemyksen lähtökohta poikkeaa perinteisestä sanakeskisestä ajattelusta, ja siinä tarkastelun perusyksikköinä voivat olla myös yksittäistä sanaa laajemmat kokonaisuudet, konstruktiot. Ajatustapa on saanut kannatusta erityisesti konstruktiokieliopin nimellä tunnetussa kieliteoriassa. Kun suorittaa-verbin valintaa arvioi sen muodostaman laajemman konstruktion näkökulmasta, verbin käyttö osoittautuukin yllättäen semanttisesti motivoituneeksi, ei niinkään kartettavaksi substantiivitaudin esiintymäksi.

Suorittaa-verbin ja sen saaman objektin muodostamia konstruktioita, joita ei tarvitse pitää torjuttavina substantiivivaltaisen kapulakielen edustajina, on kahta päätyyppiä: sanontaa muistuttavia, idiomaattisia, rakenteita, joissa tietynlainen substantiivi esiintyy vain suorittaa-verbin objektina, sekä rakenteita, joissa suorittaa-verbiin yhdistyy objektina toimiva termimäinen verbistä johdettu substantiivi.

Suorittaa tutkinto, rangaistus tai maksu

Suorittaa-verbin idiomaattisissa rakenteissa jokin objektina toimiva substantiivi liittyy tyypillisesti juuri suorittaa-verbiin ja harvemmin, jos lainkaan, muihin verbeihin. Tyyppi eroaa muusta suorittaa-verbin käytöstä muotonsa puolesta, sillä objektina ei välttämättä ole verbistä johdettu sana, ei ainakaan minen-johdos.

Tyyppiesimerkki on lause Liisa on suorittanut maisterin tutkinnon, jossa suorittaa-verbin käyttö ei tunnu lainkaan huonolta. Päinvastoin verbin vaihtaminen ei joko tunnu yhtä hyväksyttävältä (esim. Liisa on läpäissyt maisterin tutkinnon) tai vie ajatukset aivan toisenlaiseen toimintaan. Esimerkiksi lause Liisa on tehnyt maisterin tutkinnon on mahdollista ja luontevaakin tulkita niin, että Liisa on laatinut tai valmistellut tutkintovaatimukset eikä itse istunut tenteissä. Nykysuomessa on paljon rakenteita, joissa suorittaa-verbin saama objekti viittaa johonkin tutkintoon, kurssiin, kokeeseen tai muuhun sellaiseen, ja näissä suorittaa-verbiä on vaikea sivuuttaa. Jos esimerkiksi on puhe varusmies- tai siviilipalveluksesta, on näiden läpikäymistä ilmaiseva verbi mitä todennäköisimmin juuri suorittaa. Niinpä yleiskielessä sanotaan mieluummin, että Heikki suoritti varusmiespalveluksensa Oulussa, mutta puhekieleen sopisi paremmin esimerkiksi verbi käydä (esim. Heikki kävi intin Oulussa).

Hieman paradoksaalista on, että samalla tavalla käyttäytyvät tapaukset, joissa viitataan jonkin rangaistuksen ja siihen vertautuvan kärsimiseen. Niinpä vankiloissa voidaan suorittaa eripituisia tuomioita, ja myös yhdyskuntapalvelua suoritetaan ennemminkin kuin esimerkiksi tehdään. Vanhastaan myös erilaiset sakot ja muut maksut on voinut suorittaa, mutta nykykielessä maksaa-verbi on useimmiten parempi: siis mieluummin maksetaan lasku kuin substantiivivoittoisesti suoritetaan laskun maksaminen. Joka tapauksessa monet erilaisiin oppiarvoihin, koulutuksiin tai rangaistuksiin viittaavat substantiivit ottavat seuralaisekseen juuri suorittaa-verbin.

Suorittaa ja termimäinen teonnimi objektina

Toinen suorittaa-verbin keskeinen konstruktio on monimutkaisempi. Siinä verbiin liittyy verbistä johdettu substantiivi, esimerkiksi minen-johdos, joka toimii suorittaa-verbin objektina. Osaa tällaisista tapauksista voi pitää substantiivityylisinä ja sen vuoksi kielenhuollon näkökulmasta moitittavina, osa taas on nähdäkseni koko lailla käypää kieltä. Toimiva on esimerkiksi lause Putkiasentaja suoritti koeponnistuksen. Voidaan nimittäin ajatella, että substantiivi koeponnistus on LVI-alalla vakiintunut ja että sen merkitys on suhteellisen tarkka. Toisin sanoen ainakin alan ammattilaiset tietävät, mitä kaikkea koeponnistus tarkoittaa. Kielen rakenteen näkökulmasta mielenkiinoista on se, että koeponnistus-substantiivin merkitystä ei voi purkaa siten, että tekemiseen viittaava ”ponnistaminen” ilmaistaisiin lauseessa predikaattiverbillä ja objektiksi jäisi vai ”koe”. Jos putkiasentaja ponnistaa kokeen, on merkitys jo aivan toinen.

Vastaavanlainen tapaus on lause Suoritetaan lähtölaskenta. Substantiivin lähtölaskenta merkitys on Kielitoimiston sanakirjaa lainaten ’juuri ennen avaruusaluksen laukaisua suoritettavat järjestelmälliset tarkistukset ym. toimet, joiden aikana lasketaan lähtöön jäljellä olevaa aikaa’. Huomio sanakirjan merkitysselitteessä kiinnittyy – suorittaa-verbin lisäksi – toiminnan järjestelmällisyyteen ja ilmeiseen moniosaisuuteen. Lähtölaskenta viittaa lukuisiin pieniin tehtäviin, jotka tehdään tietyllä tavalla ja vieläpä todennäköisesti tietyssä järjestyksessä. Asiaintilan kielentämisen kannalta tästä seuraa, että lähtölaskenta-substantiivin merkitystä ei voi purkaa yhdellä merkitykseltään spesifisellä verbillä ilmaistavaksi ilman, että suuri osa merkityksestä katoaisi. Myöskään lähtölaskea-verbi tuntuisi keinotekoiselta eikä ainakaan tekisi lausetta sujuvammaksi.

Jos siis valtaosa asiaintilaan viittaavasta semanttisesta informaatiosta ilmaistaan objektina toimivalla substantiivilla, jää lauseen predikaattiverbin osaksi olla merkitykseltään mahdollisimman yleinen, spesifioimaton. Tällaisen tehtävään suorittaa on mitä sopivin, koska se tekee lauseesta kieliopillisen, mutta merkitykseltään sangen yleisenä sallii semanttisen informaation ilmaisutehtävän substantiiville.

Nyky-yhteiskunnan kielessä on paljon koeponnistuksen ja lähtölaskennan kaltaisia, termintyyppisiä (deverbaali)substantiiveja, joihin pakattua semanttista informaatiota ei juuri voi purkaa lauseen predikaattiverbissä ilmaistavaksi. Niinpä kielessä tarvitaan merkitykseltään yleisiä verbejä, jotka yhdessä substantiivin kanssa muodostavat konstruktion, joka taas kokonaisuutena ilmaisee kuvattavaa asiaintilaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki suorittaa-verbin käyttö olisi semanttisesti motivoitunutta ja siksi hyväksyttävää. Päinvastoin tilannetta on hyvä ajatella jatkumona, jonka toisessa päässä ovat sellaiset substantiivitautiset tapaukset, joissa suorittaa-verbin voi huoletta korvata dynaamisemmalla ja nasevammalla verbillä. Toisessa päässä taas ovat tapaukset, joissa suorittaa puolustaa paikkaansa, joissa se on semanttisesti motivoitunut ja osa kielen käypää konstruktiota. Näiden ääripäiden väliin sijoittuvat sitten ne tapaukset, joissa suorittaa-verbin käyttäminen tai käyttämättä jättäminen riippuu tyylilajista tai kirjoittajan mieltymyksistä.

Suorittaminen on kovaa työtä

Edellä käsittelemieni suorittaa + (deverbaali)substantiivi ‑konstruktioiden lisäksi verbin asemaa nykysuomen tärkeänä osana puoltaa vielä se, että verbi tarjoaa kielenkäyttäjälle mahdollisuuden esittää jokin kuvattava tilanne vaativana tai hienona, mutta myös ironisessa valossa. Valitsemalla suorittaa-verbin puhuja voi korostaa sitä, että lauseen tekijä toimii hyvin aktiivisesti, intensiivisesti ja ponnistelee ehkä liikaakin saavutettavaan tulokseen nähden. Hyviä esimerkkejä tällaisesta suorittaa-verbin käytöstä on esimerkiksi mielenterveyttä tai nykyistä (suoritus)yhteiskuntaa käsittelevissä teksteissä, joissa tavan takaa puhutaan siitä, ettei elämää pitäisi suorittaa vaan elää tai että elämä ei saisi mennä pelkäksi suorittamiseksi. Verbi siis värittää subjektinsa tekemisen tietynlaiseksi ja on siten paikallaan, kun halutaan ilmaista tällaista ylikorosteista yrittämistä.

Toinen suorittaa-verbin käypä funktio perustuu juuri ”ylitekemisen” merkitykseen. Suorittaa-verbi esittää usein asiaintilan jossakin mielessä monimutkaisena, vaikeana tai hienona, kuten esimerkiksi aiemman avaruusaluksen lähtölaskennan tapauksessa. Jos esimerkiksi sanotaan Suoritamme kuopan kaivamisen, juuri suorittaa-verbin konstruktion käyttö esittää sinänsä yksinkertaisen tilanteen monimutkaisena ja vaikeana, hienonakin. Suorittaa-verbin kykyä merkitä tilanne hienommaksi kuin se todellisuudessa onkaan voidaan käyttää myös ironisointiin. Tällöin sinänsä yksinkertaiseen toimintaan viitataan asiaintilan monimutkaisena kuvaavalla suorittaa-verbillä. Niinpä esimerkiksi lause Pekka on pihalla suorittamassa uuden autonsa vahaamista saa helposti ironisen tulkinnan, jos sen sanoo miestään siivoamaan patistava uupunut perheenäiti.

Suorittaa-verbi puolustaa siis paikkaansa nykysuomen yleiskielessä ainakin kolmella tapaa: Se voi muodostaa oman, mielekkään konstruktionsa, jossa verbiä ei helposti voi vaihtaa toiseen. Toiseksi suorittaa-verbillä puhuja voi korostaa näkemystään kuvattavana olevan asian laadusta, ikään kuin esittää verbin avulla toiminta hienona tai monimutkaisena. Kolmanneksi verbiä voidaan myös käyttää ironian ilmaisemiseen.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Oulun yliopiston suomen kielen lehtori.

Jari Sivonen