Jokapäiväinen kielemme
Alkusanat 2/2012

Riitta Eronen

Jokapäiväinen kielemme

Kielikello pyrkii jokaisessa numerossaan vastaamaan monenlaisiin tarpeisiin: antamaan käytännön kielenkäyttöohjeita ja selittämään niiden taustoja sekä kertomaan kielen vaihtelusta ja muuttumisesta. Toimituksen saaman palautteen perusteella lukijat kaipaavat ruisleipää, joka pitää tiellä, mutta myös jotain ylimääräistä, perustarpeet ylittävää, kuin voita leivälle tai jopa jälkiruokaa.

Tässä numerossa kielenhuollon ruisleipää on runsaasti tarjolla: Suomen kielen lautakunta on kevään mittaan käsitellyt pronomini- ja muita ilmauksia, joiden tiedetään aiheuttavan kirjoittajille jatkuvasti päänvaivaa: Joku vai jokin? Sitä mukaa kun vai sitä mukaa kuin?  Mitä vikaa (vai onko sittenkään mitään) on ilmauksessa toinen toisilleen? Lisäksi annetaan käytännön ohjeita mm. luettelon laatimisesta.

Nimet ovat tärkeä osa kaikkien jokapäiväistä kieltä ja ympäristöä. Sirkka Paikkalan laajassa artikkelissa valaistaan suomalaisen nimikäytännön eri puolia ja nimien valintaa sääteleviä lakeja. Niiden soveltaminen ei aina ole yksinkertaista, sillä samalla kun Suomi on kansainvälistynyt, käytössä olevien nimien määrä on lisääntynyt. Suomessa asuvilla ja Suomen kansalaisilla on nykyisin nimiä, jotka edustavat eri kulttuureita ja siten myös suomalaisesta poikkeavia nimikäytäntöjä. Enää ei esimerkiksi ole itsestään selvää, että henkilön nimestä voi erottaa suku- ja etunimen. Uusi nimistö aiheuttaa ongelmia mm. erilaisille viranomaisrekistereille, sillä ne on rakennettu ottamaan huomioon vain perinteinen suomalainen nimikulttuuri.

Nimitiedon ruisleipää ovat myös kaavanimet eli kaavoitettujen alueiden nimet, joiden tarve ja merkitys on jokapäiväisessä elämässä suuri. Niiden avulla tunnistetaan paikat ja erotetaan ne toisistaan. Niihin liittyy usein myös paikalliskulttuuria ja historiaa, mutta myös pyrkimystä esimerkiksi identiteetin ja mielikuvien luomiseen: mitä kertovat nimetystä kohteesta esimerkiksi loppuosat katu, tie, kuja, polku, raitti, solmu, portti, ympyrä?

Suomen uudehkojen matkailuteiden nimissä mielikuvilla on vielä paljon suurempi merkitys, sillä niiden on tarkoitus myös markkinoida alueita ja palveluja. Kesälomamatkalle suunnistavalle tieto Suomen matkailuteistä ja niiden nimistä tarjoaa toivottavasti iloa. Suuri osa matkailuteiden nimistä perustuu vanhastaan käytössä oleviin nimityksiin (Härkätie, Kuninkaantie) ja yhdistää näin paitsi paikkakuntia toisiinsa myös tämän ajan ihmisiä menneisiin sukupolviin. Olisi tietysti suotavaa, että markkinointivalttina ylipäänsä olisi myös hyvä kieli, tässä tapauksessa tienvarsikylteissä oikein kirjoitetut nimet.  

Riitta Eronen