Isoja ja pieniä itikoita
Kieli kartalla 4/2010

Maila Vehmaskoski

Isoja ja pieniä itikoita

Miltei kaikkialla Suomessa tunnetaan sana itikka hyönteisen nimityksenä. Lähinnä länsimurteissa sekä  Kainuussa ja Inkerin suomalaismurteissa se on monenlaisten hyönteisten yleisnimitys. Teällä on itikoeta kaekki nuo syöpäläeset,  herhiläesestä polttiaesseen asti, sanotaan Ristijärvellä, ja Kihniössä kysytään syöpäläisiä tarkoittaen: Onko itikoita sialla  (= sijalla, vuoteessa)? Itämurteissa itikka tarkoittaa erityisesti Culicidae-heimoon kuuluvia pistäviä hyttysiä ja  sääskiä: Itikka inisöö korvais juures: eno, eno, miul on ihmise vere jano (Kivennapa).

Mutta kun pohjalainen kertoo ruokolahtelaiselle tekevänsä itikan lihasta keittoa, tämä ihmettelee: Kyl minnuu ois naurattant, ne itika kintut on nii laihat!  Seinäjoelle 1914 perustetun Itikka-osuuskunnan nimi viittaa samoin itikan toiseen merkitykseen, joka on ’lehmä, nauta’, usein myös ’sika, lammas’ tai ’karja, kotieläimet’. Tämän merkityksen satakuntalais-pohjoishämäläis-pohjalainen levikki näkyy oheisesta kartasta. Joitakin yksittäisiä tietoja on muualtakin, etenkin jos puhutaan eläimistä halveksivaan tai vihaiseen sävyyn tai jos kyseessä on pienikokoinen, huonosti kasvanut yksilö. Täylym myylä joka itikan, manaa hollolalainen, kun lampaat ovat oppineet aitureiksi. Kuopiossa vähätellään pientä vasikkaa: Vies sille itikalle juomaa. Joskus taas  itikalla voidaan etenkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla tarkoittaa myös villieläintä, metsän tai veden eläintä. Metsämiehen pitää tietää minkä verram millekki itikaller ruutia panneepi (Saloinen). Ja Kolarissa sitä ei ole ennää kallaa (järvessä) pikku itikoita net saapi sieltä ongela.

3_10_itikka2.jpg

Itikka on vanha omaperäinen sana. Jo Gananderin sanakirjan käsikirjoituksessa vuodelta 1786 on mainittu molemmat merkitykset. Veikko Ruoppila on Kotieläinten nimitykset suomen murteissa ‑väitöskirjassaan esittänyt, että sana liittyy itää-pesyeeseen. Vanhaan itä-kantaan, jolla virossa on myös merkitys ’itu, alkio’, on liitetty kka-suffiksi samaan tapaan kuin pareissa lude : lutikka, made : matikka, vasa : vasikka. Itikat olisivat Ruoppilan mukaan eräänlaisia eläimen ”ituja”, siis hyönteisiä, matoja yms. pieniä eläimiä, mikä olisi sanan alkumerkitys. Pienen tai kitukasvuisen eläimen merkityksestä sana olisi kehittynyt tarkoittamaan muitakin eläimiä, mahdollisesti  alkuun eufemistisesti, kiertoilmauksena.

Kirjoittaja on suomen murteiden sanakirjan toimittaja.

Maila Vehmaskoski