Houkutellaan ja hämätään sanoilla!
Havaintoja 2/2011

Riitta Hyvärinen

Houkutellaan ja hämätään sanoilla!

Meri välkkyy turkoosina, hiekka kimaltelee, leppeät tuulet puhaltavat. Lukija kääntää matkaesitteen sivua ja nauttii uuden annoksen kaukokaipuuta.

Matkailumainoksessa on aina aurinkoista, kauniilla ihmisillä bikinit päällä ja hymy herkässä. Oikeassa elämässä nahka palaa, nenä kesii, kaupustelijat tulevat liian liki. Hanavedestä saa mahapöpön ja notkoselkäisestä sängystä niskasäryn.

Matkailualan kieli maalaa kuvaa, jossa tämä todellisuus ei näy. Kauniitten kuvien lisäksi kimalletta on myös esitteiden sanoissa. Luvataan irtiottoa arjesta, hemmottelua, ylellisyyttä, tyyliä ja laatua. Einesmaksalaatikon äärellä kotona on lupa unelmoida  ”mahtavista makuelämyksistä” ja ”herkullisista meze-aterioista”.

Lähelle on pitkä matka

Kiiltäväsivuisia mainoksia selatessa iskee valinnanvaikeus, mihin hotelliin. Yhdessä on ”hienostunut maailmanluokan tunnelma”, toisessa taas tarjolla ”ylellinen hotellielämys paratiisimaisessa ympäristössä”. Vai valitsisiko ”kutsuvan allasalueen”? Kumma kyllä, ”merikin pilkottaa” ei houkuttele samalla tavalla.

Kauas on pitkä matka, ja etäisyydet ovat suhteellisia. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun miettii hotellin sijaintia. Jos ”herkuttelumahdollisuudet ovat kulman takana” tai ”ostoskadut ovat lähellä”, onko se pitkä vai lyhyt matka?

Kokeneen matkailijan hälytyskellot kilkattavat, kun hotelli sijaitsee ”keskellä paikallista elämänmenoa”. Tarkoittaako se, että autojen torvet soivat vielä puoliltaöin ja aamut alkavat ennen kuutta torimyyjien mekastuksella? Uskaliasta on kertoa, että ”huoneistoihin saattaa kantautua lähistön melua”. Siellä ei sitten nukuta! Ja ”käytön jälkiä havaittavissa” tarkoittaa perin nuhruista.

Travelleri, seikkailija vai turisti?

Mikään ei ole niin säälittävä kuin turisti. Tiedättehän: tennissukat sandaaleissa, kamera kaulassa ja kartta väärin päin hyppysissä. Henkisestikin voi olla turistina, olla hieman pihalla tapahtumista. Harva tahtoo matkata turistirysiin ja olla massaa.

Matkaesitteissä pääosassa ovatkin matkailijat, joskus jopa travellerit ja seikkailijat. Sanaa vaihtamalla vaihtuivat myös tennissukat hellekypärään, rinkkaan ja kompassiin.

Matkailija harrastaa hyvinvointilomia, joiden ohjelma sisältää päivittäiset jooga- tai venyttelytuokiot. Hän voi myös kulttuurimatkailla tai hoitomatkailla eli matkustaa muualle saadakseen vaikkapa hampaansa kuntoon.

Travelleri ja seikkailija kaihtavat pakettimatkoja. He kiertävät maapalloa reppu selässä etsimässä autenttisia paikkoja, joita turistit eivät vielä ole tuhonneet.

Pelokkaimmat turistit on eristetty turistireservaatteihin, joista ei tarvitse poistua kohtaamaan köyhiä tai näkemään paikalliselämää. Esitteissä näitä reservaatteja kutsutaan hienosti all inclusive ‑hotelleiksi.

Pahimmillaan aitoa kokemusta etsivä tukee turismiteollisuutta: Kun Kanariansaaret ja Thaimaa on nähty, on pakko löytää jotain uutta. Niinpä uusia hotellikolosseja pystytetään koskemattomille paikoille ja kasvillisuutta tuhotaan hiekkarantojen takia. Luonto saa väistyä turisteille rakennettavien elämys- ja virkistysmahdollisuuksien tieltä. Tästä kaikesta kiiltävälehtiset esitteet vaikenevat visusti.

Riitta Hyvärinen