Historiaa ja kaukokaipuuta kaupungin nimissä
Kieli työssä 2/2017

Riitta Eronen, Johanna Lehtonen

Historiaa ja kaukokaipuuta kaupungin nimissä

Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen on vastannut nimistönsuunnittelijan työtä koskeviin kysymyksiin Kielikellossa kymmenen vuotta sitten (ks. Lue myös). Helsinki kasvaa kohisten, ja nimiä tarvitaan yhä enemmän. Mitä nyt kuuluu nimistönsuunnitteluun?

Edellisen haastattelusi aikaan (Kielikello 4/2007) oli Helsingin uutena nimettävänä alueena Kalasatama, johon oli suunnitteilla slangipohjaisia nimiä. Miten kävi, tuliko niitä?

Helsingin vanhaan slangiin perustuvia kadunnimiä toivottiin silloin suunnitteilla olleelle Kalasataman alueelle, slangin syntysijoille itäiseen kantakaupunkiin. Sörnäisten sataman toiminta lakkasi vuonna 2008, kun satamatoiminnot siirrettiin Vuosaareen ja alue vapautui rakentamiselle. Nimistötoimikunta vierasti slangisanojen ottamista kadunnimistöön, sillä slangi ei ole koskaan ollut kaikkien kieltä. Slangin virallistaminen pysyväksi osaksi asemakaavaa ei myöskään olisi sopusoinnussa slangin epävirallisen ja muuttuvan luonteen kanssa. Kadunnimiin slangisanoja ei siis päätynyt, mutta alueen korttelit nimettiin slangiin perustuvin, satamatoimintaan liittyvin ammattinimikkein, kuten Fiskari 'kalastaja', Prikkari 'satamakirjuri', Stuuvari 'ahtaaja' ja Täkkäri 'kansimies'. Alueen merellistä henkeä luomaan ja linkkinä satamahistoriaan ideoitiin kadunnimistö, jonka pohjana käytettiin Sörnäisten satamasta säännöllisesti liikennöineiden Suomen Höyrylaiva Oy:n lastilauttojen nimiä (mm. Antareksenkatu ja Capellan puistotie). Nimeämisessä tehtiin yhteistyötä Suomen laivahistoriallisen yhdistyksen kanssa. Mustikkamaan Isoisänniemelle johtava silta nimettiin Isoisänsillaksi.

Sen jälkeen Helsinkiin on noussut kokonaan uusi kaupunginosa, Jätkäsaari. Sen nimet herättävät kaukokaipuuta. Siellä on myös nimetty uudelleen joitakin katuja. Miten yleistä tämä on?

Länsisataman alue, johon Jätkäsaarikin kuuluu, on ollut merkittävä valtameriliikenteen ja kauppalaivojen satama. Satamasta on todella lähdetty seilaamaan Kap Hornin ympäri ja haettu Riosta kahvilasteja. Nämä kaukokaipuuta herättävät muistot näkyvät nyt alueen nimistössä.  Suurimmat kadut on nimetty valtamerien mukaan (Atlantinkatu, Tyynenmerenkatu), ja mitä lähemmäs merenrantaa mennään, sitä eksoottisemmaksi nimistö käy (Karibianranta, Panamankatu). Onpa myös merenjumalia, kuten Ahtia, Neptunusta ja Poseidonia muistettu. – Jätkäsaaren käyttötarkoitus suljetusta satama-alueesta uudenkarheaksi asuinalueeksi on muuttunut täydellisesti, joten nimistöä on voitu suunnitella ikään kuin puhtaalta pöydältä. Joitakin satama-aikaan käytössä olleita kadunnimiä on siksi voitu vaihtaa uuteen kokonaisuuteen istuviksi. Yleensä nimistönsuunnittelun pääperiaatteena on, että käytössä olevia nimiä ei muuteta ilman erityisen painavaa perustetta.

Miten kokonaan uuden alueen nimistöä lähdetään laatimaan? Malmin lentokentän alueen rakentaminen on tähän asti ollut epävarmaa, mutta kaavan suunnittelun myötä nimistöäkin suunnitellaan. Tämän kertoi Kotuksessa työskentelevä Petra Saarnisto, joka on tehnyt selvityksen Malmin lentokentän alueen vanhasta nimistöstä (hänen kirjoituksensa on tässä lehdessä sivulla 25, ks. Lue myös).

Ensin on tutkittava alueen historia, vanhat kartat, arkistolähteet ja nykytilanne. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmissa on melko vähän tietoja Helsingin nimistöstä, ja  Helsingin kaupunki onkin viime vuosina teettänyt perinteistä nimestystä eli paikannimien keruuta muun muassa Östersundomissa ja Vartiosaaressa. Malmin lentokentän alueen tulevan nimistönsuunnittelun tueksi tilattiin Petra Saarnistolta arkistolähteisiin perustuva nimistöhistoriallinen selvitys, joka oli ainakin Helsingissä ensimmäinen laatuaan. Silloin tällöin nimistä kysellään myös suoraan asukkailta ja paikallisyhdistyksiltä.

Onko pääkaupunkiseudun kunnilla yhteistyötä nimiasioissa?

Pääkaupunkiseudun kuntien nimistöasiantuntijat tapaavat toisiaan säännöllisesti puolivuosittaisissa kokouksissa, joissa on yleensä jokin erityinen, ajankohtainen teema. Epävirallisempi yhteydenpito on jatkuvaa. Vaihdamme muun muassa tietoja suunnitteilla olevista nimistä, jotta voimme tulevaisuudessa välttää samoja nimiä.

Onko nimillä muodollisia kriteerejä, esimerkiksi enimmäispituutta tai vierasperäisyyden välttämistä? Esimerkiksi Leskirouva Freytagin kujaa on joskus hämmästelty.

Postiosoitteita koskevan suosituksen mukaan lähiosoitteen enimmäismerkkimäärä olisi 50 merkkiä, mutta kyllähän jo 20–21 merkkiä sisältävä osoitenimi alkaa olla aika pitkä. Pyrimme Helsingissä siihen, että 20 merkkiä ylittäviä nimiä ei tulisi osoitekäyttöön kuin harvoissa poikkeustapauksissa. Linjausta nimien vierasperäisyyden asteesta ei ole olemassa, sillä jokainen nimi suunnitellaan paikan ominaisuuksista käsin. Helsingissä kaikki nimet suunnitellaan lisäksi alun alkaen ja yhtä aikaa sekä suomeksi että ruotsiksi.

Voiko yksittäinen kansalainen, asukas, vaikuttaa nimistöön, ja kenelle siitä voi antaa palautetta?

Olemassa olevia nimiä ei lähtökohtaisesti muuteta. Ideoita virallisesti nimeämättömien paikkojen nimiksi voi toimittaa kunkin kaupungin nimistöasioista vastaavalle henkilölle. Samat henkilöt ottavat myös vastaan palautetta ja antavat lisätietoja nimien taustoista. Joissakin suurimmissa kunnissa on myös erityinen nimistötoimikunta nimistöasioiden käsittelyä ja lausuntojen antamista varten.

Riitta Eronen
Johanna Lehtonen