Heti lemmessä
Kieli kartalla 1/2020

Heikki Hurtta

Heti lemmessä

Myös kansan keskuudessa on puhuttu lempeistä tunteista. Lempi-sanalla on murteissa kuitenkin yleiskielestä poikkeavia merkityksiä ja käyttötapoja.

Yleiskielen ylätyylinen ja runollinen lempi ei ’(ruumiillisen) rakkauden’ merkityksessään ole murteissa järin laajalevikkinen. Murretietoja on eniten kaakon ja idän suunnalta eli Kymenlaaksosta ja entisistä Kannaksen murteista sekä Pohjois-Karjalasta, kuten sananparsi Kiihtelysvaarasta: ennehhän ne lesket lemmen suap, kum mokomat morssiimet. Varsinkin tässä merkityksessä murteiden lempi saattaa olla osaksi myös kirjakielen perua.

Murteissa sanalla on kuitenkin myös muunlaisia merkityksiä ja muunlaista käyttöä, ja näiden levikit osin poikkeavat ’rakkaus’-merkityksisen lempi-sanan levikistä.

Tyttö parhaassa lemmessä

Hämeenkyrössä on voitu todeta tytöstä, että hän on nyj juuri siinä paraasa lemmesä. Rakkaudesta tai muusta romantiikasta ei ole kyse, vaan puhujan mielestä tyttö on nuori ja hehkeä eli kukkeimmillaan.

Sanonnan olla (parhaassa tai hyvässä) lemmessä(än) merkitys on ’kukoistavana, kukkeimmillaan; parhaassa vaiheessa, parhaimmillaan’. Sen levikki ulottuu eteläisen Suomen poikki lännestä Etelä-Pohjanmaan ja Ylä-Satakunnan murteista aina Pohjois-Karjalan murteiden läntiselle laidalle. Selvä ydinalue sanonnalla kuitenkin on: sydänhämäläiset murteet, osin päijäthämäläiset murteet ja eteläsavolaiset murteet.

Hämäläisessä Teiskossa taikina on voinut olla paraassa lemmessä eli valmiina leivottavaksi. Virroilla Hämeessä meirän ruis olis juuri paraassa lemmessä leikata, Pohjois-Karjalan Liperissä ruis ol lemmessää ja Etelä-Savon Juvalla kàekki (lääkekasvit) pit ottook kevväälä lemmessä ollessa.

Tuohi lähti ihan lemmessä

Etenkin itämurteissa taas on lemmessä-muodon erikoistuneena merkityksenä ’suosiolla, vapaaehtoisesti’ ja ’helposti’. Merkityksestä ’helposti’ on kyse, kun Etelä-Savon Juvalla tuohi läks ihal lemmessä puusta irti.

Merkitys ’suosiolla, vapaaehtoisesti’ taas näkyy kaakkoismurteisen Lemin esimerkistä, jossa erään miehen kokoukseen osallistumisesta on sanottu: ei se oikei lemmesseä tule. Sama merkitys näkyy keskisuomalaisen Saarijärven murteen sormikoukun vetoon liittyvästä esimerkistä: em minä sun kansak koetakkaa minä annan lemmessä voeton.

Heti lemmessä!

Varsinkin sydänhämäläisissä murteissa mutta myös niiden naapurimurteissa tunnetaan sanonta heti lemmessä ’heti paikalla’. Porin seudulla Pomarkussa on ollut syytä toimia heti lemmes eikä neljäv viikom päästä. Hämeen Hattulassa taas kaupat ovat onnistuneet: toinem pyysi kuuskymmentä markkaa ja sai heti lemmessä tavaransa myydyiksi.

Itäinen, lähinnä pohjoiskarjalainen taas on ilmaus olla lemmissä(än), lemmillä ’hyvällä tuulella, hyvillään, lempeänä’. Esimerkiksi Kiihtelysvaarassa lapsi vasta kiukkuil, nyt jo leperehttää (= lepertelee) niil lemmissään eli hyväntuulisena. Uukuniemellä on karhusta tiedetty, että ku oĺ lemmissää, siitte èi tehny mittää (karjalle), sòetti lehmii kellolòeta vua. Toisaalta voi olla tärkeää pitää toista hyvällä tuulella tai hyvitellä eli pitää lemmillä: kàikki miehet pittää hyvil lemmillä sitä emänttee (Kiihtelysvaara).

Lempipalanen

Lempi esiintyy myös yhdyssanojen alkuosana. Yleiskielestä tuttuja ovat sellaiset yhdyssanat kuin lempiruoka ’mieliruoka’, lempilapsi ’suosikkilapsi’.

Murteissa kuitenkin on myös sellaisia lempi-alkuisia yhdyssanoja, joiden alkuosan merkitys on erilainen. Pohjois-Karjalan murteissa lempipalanen on ’leivästä kantapalan jälkeen leikattu palanen’. Uukuniemellä on sanottu: se piällyskannikka (ensin) ku lèikataa anna miulle se lempipalane.

Samantapainen on sanojen lempileipä ja lempivesi merkitys. Harlussa Laatokan rannalla toine (leivästä leikattu) palane oĺ lempileipä, ja Kiihtelysvaarassa kaivolta tuotavasta juomavedestä on sanottu: annam minä juov väkivèin (= "ensimmäisen veden"), juos sinä sittä lempiveś, ”toinen vesi”.

Lempi ja lempo

Sanan nykymerkitystä ajatellen tuntuu yllättävältä, että lempi ja ’pahaa olentoa, paholaista’ merkitsevä ja myös voimasanana käytetty lempo ovat luultavasti samaa alkuperää. Lempo-sana tunnetaan laajasti suomen murteissa; lounaismurteista ei kuitenkaan ole juuri murretietoja, ja Inkerin suomalaismurteistakin tietoja on varsin niukasti.

Ulla-Maija Kulonen on esitellyt Kielikellossa 1/1990 lempo-sanan alkuperää. Tutkijoiden näkemyksen mukaan sanapesyeen (lempi, lempo ym.) alkuperäinen merkitys liittyisi palamiseen. Lempo-sanan alkumerkitys olisi ollut ’tuli’ ja ’liekki’, mikä sopiikin hyvin voimasanalle. Myös lempi voi olla tulinen tunne, varsinkin kun sanan alkuperäinen merkityssisältö näyttää viittaavan rakkauteen nimenomaan sukupuolisessa, eroottisessa mielessä. Lempi leiskuu!

 

Lue lisää

Sanat lempi ja lempo Suomen murteiden sanakirjassa:

Kulonen, Ulla-Maija 1990: Miten suomalaiset kiroilivat ennen kristinuskoa. – Kielikello 1/1990.

Heikki Hurtta
Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja.