Helsingin nimityksistä
Keskustelua 2/2011

Jaakko Anhava

Helsingin nimityksistä

Kielikellon numerossa 2/2010 (Helsinki, Hesa vai Stadi: miten Helsingistä puhutaan?) tutkijat Terhi Ainiala ja Hanna Lappalainen kirjoittavat:

Helsinkiä tarkoittava Stadi on vahvistunut slangissa 1900-luvun puolivälistä lähtien samalla, kun Hesa on leimautunut yhä selvemmin ulkopaikkakuntalaisten ja muualta Helsinkiin muuttaneiden käyttämäksi. Stadi on sitä vastoin mielletty syntyperäisten helsinkiläisten käyttämäksi.

Heikki ja Marjatta Paunosen suuressa Helsingin slangin sanakirjassa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (2000, s. 287, hakusana Hesa) sanotaan:

Hesa on vanhastaan ollut myös paljasjalkaisten helsinkiläisten itsensä Helsingistä käyttämä nimitys (1940–50-l:lle). Sen jälkeen nimitys on leimautunut ennen muuta ulkopaikkakuntalaisten ja Helsinkiin muualta muuttaneiden käyttämäksi ilmaukseksi, jota aidot stadilaiset eivät enää kaupungistaan käytä. (Kursivoinnit Paunosten.)

Fil. tri Lari Kotilainen kirjoittaa teoksessaan Suomensuojelija (2009, s. 42) astetta värikkäämmin. Hänen mukaansa ”nykyään sanaa [Hesa] vältetään paljasjalkaisten helsinkiläisten keskuudessa kuin ruttoa”. Kielikellossa (2/10, s. 5) Ainiala ja Lappalainen toteavat lisäksi, että heidän havaintojensa mukaan nimen Hesa ”maalaisen” leima ja nimeen liitetyt mielikuvat ovat kuitenkin laimenemassa. Yhä useammin nuoret syntyperäiset helsinkiläiset käyttävät Hesaa.

Ainialan ja Lappalaisen, Kotilaisen ja Paunosten esittämien tietojen mukaan ainakin 1960- ja 1970-luvun olisi siis pitänyt olla syntyperäisten helsinkiläisten keskuudessa Stadi-nimityksen käytön huippuaikaa. Omat muistoni puhuvat tätä vastaan. 1970-luvulla kuulin täsmälleen yhden kerran erään henkilön (vanhemman koulutoverini) suusta näkemyksen, ettei oikea, ”kunnon” helsinkiläinen nimitä kotikaupunkiaan Hesaksi vaan Stadiksi ja että Hesa on Helsingin Sanomat. (HS:ien ylivoimaisesti yleisin nimitys puheessa oli silloin ja lienee yhä Hesari.) Tämän tulkitsin kyseisen henkilön yksityisajatteluksi.

Kävin kouluni 1960–70-luvulla. Luokka- ja muut koulutoverit, sisarukseni ja heidän ikätoverinsa ja muut tuona aikana tuntemani oman sukupolveni helsinkiläiset käyttivät puheessa kotikaupungistaan ylivoimaisesti useimmin nimitystä Hesa (silloin kun eivät sanoneet Helsinki). Sanan stadi perusmerkitys oli tuttavapiirissäni ja kuulemassani puhekielessä ’kaupunki’ ylipäänsä, vaikka sillä usein kuulikin viitattavan Helsinkiin. Näin asia siis oli siitä huolimatta, että niin koulutovereistani kuin muista ikäisistäni tutuista suuri valtaosa oli syntynyt ja asunut koko elämänsä Helsingissä.

Kun näin oli aikana, jonka olisi asiasta kirjoittaneiden esittämien tietojen mukaan pitänyt olla Stadi-nimen suosion ja Hesa-nimen väheksynnän ehdotonta huippukautta, ei muuhun tulokseen voi tulla kuin ettei nimitysten käyttöön suinkaan ole vaikuttanut puhujan syntyperä vaan se, kuinka vahvasti hän on tuntenut itsensä ”aidoksi stadilaiseksi” – hänen ”stadisminsa”. Enimpiä Helsingissä syntyneitäkään nuoria asia ei tuolloin, siis selvästi 1900-luvun puolenvälin jälkeen, kiinnostanut tuon taivaallista.

 

2_11_helsinki.jpg

Jaakko Anhava