Kirjakielessä on sanalla sinänsä merkitys ’itse asiassa, itsessään, sellaisenaan’. Tähän tarkoitukseen ei kaivata toista samasta pronominikannasta (se) muodostettua sanaa sinällään. Sinänsä sinällään on aitoa kansankieltä ja siis aitoa suomea. Sanasta on tietoja erityisesti etelähämäläisistä murteista, mutta se tunnetaan myös Päijänteen itäpuolella sekä Kymenlaaksossa. Hajatietoja on Kuopion seudulta asti.

Ne jotka aikanaan ovat kotiuttaneet kirjakieleen muodon sinänsä, ovat torjuneet sinällään-vaihtoehdon sen takia, että siinä on peräkkäin kaksi sijapäätettä, essiivin -nä ja adessiivin -llä. Tällaista muotoa ei ole haluttu omaksua kirjakieleen, vaikka se murteissa elääkin. Tämä kanta on edelleen voimassa. Vaikka hämäläiset toimittajat ja esiintyjät viljelevät ahkerasti sinällään-muotoa, sitä ei ole aikomus kelpuuttaa kirjakieleen. Myös julkisuuden puhekielessä olisi paras käyttää yleiskielistä muotoa sinänsä. Hämäläinen vaihtoehto ei edusta tässä tapauksessa mitään korvaamatonta kauneus- tai tunnearvoa.

Toinen häiriköivä hämäläisyys on saada aikaiseksi. Kirja- ja yleiskielessä vastaava ilmaus kuuluu saada aikaan. Kansanpuheessa saada aikaseks tunnetaan taaskin hämäläismurteissa ja niiden reunamilla, ja hajatietoja on Länsipohjasta asti. Sanottakoon murteissa näin, siihen ei ole puuttumista. Kirja- ja yleiskielessä tätä pitkää muotoa ei tarvita, saada aikaan riittää kaikkiin yhteyksiin. Valtakunnallinen kielimuoto ei yhtään köyhdy, vaikka hämäläinen saada aikaiseksi jää siinä vaille kotipaikkaa.

Esko Koivusalo