Hai-tervehdyskö romanikieltä?
Vähemmistökielet 1/2011

Kimmo Granqvist

Hai-tervehdyskö romanikieltä?

Niin sanotulla valtaväestöllä on varsin vähän tietoa Suomen romanikielestä. Esimerkiksi  tervehdys ”hai” ei kuulu nykyiseen Suomen romanikieleen.

Hai sie. Mihin sie meet?  Hai, elä sie hyvä isäntä mokomasta surua pidä. Hai, mitä sie teet?  Hai hyvä veli, mitä kuuluu?  – Tämäntapaisia lauseita esitetään usein romanien puheena, sillä huudahdus hai  yhdistetään romaneihin. Suomen murteiden sanakirjan mukaan (muissakin yhteyksissä esiintyvää) sanaa hai käytetään romanien puhetapaa jäljiteltäessä, tavallisesti aloittamassa romanien puhumaksi esitettyä jaksoa. Nykysuomen sanakirja taas kertoo sanan hai olevan  interjektio ”mustalaisten suomessa” ja tarjoaa käyttöesimerkin Hai emänta – –. Hai-interjektiota voi tässä verrata sanaan hei

Suomen murteiden sanakirjan käyttöesimerkeistä kolme pohjautuu osin romanikieleen:  Hai mankuta maaraa, älä sinä aina raanaa. – –  Hai pengatu peiliposki hai hai hai. – – Hai haapakana tinalia touvaaja. Ensimmäisen lauseen mankuta on sama kuin romanin verbi mang- ’pyytää’, johon myös suomen mankua palautuu. Saman lauseen maaraa-sanan taustalla on romanin maaro ’leipä’.  Sen sijaan raanata on suomen murteista; se tarkoittaa Etelä-Pohjanmaalla aivan samaa kuin mankua.  Toisen lauseen pengatu peiliposki jää vaille uskottavaa tulkintaa ja saattaakin olla pelkää sanaleikkiä tai romanikielen imitoinitia. Sanat ovat tosiaankin romanikielisen oloisia: pengatu muistuttaa ’pirua’ tarkoittavan substantiivin beng taivutusmuotoja ja  peiliposki on saman kuuloinen kuin romanin verbaalisubstantiivien yksikön genetiivimuodot (vrt. speiliboski  ’peilaamisen’). Viimeisen lauseen haapakana jää sekin arvailun varaan, mutta tinali tarkoittaa romanikielellä ’hullua’ ja touvaaja lienee demonstratiivipronomini ’se’, romanikielen douva.

Suomen romanien puheeseen hai-tervehdys ei nykyään kuulu, mutta Euroopan muiden romanien murteissa sen vastineet ovat yleisiä ja käytettyjä. Ns. valakialaisia murteita pidetään Euroopan romanimurteiden näkyvimpänä ryhmänä sekä puhujien määrän, maantieteellisen levinneisyyden että dokumentaation laajuuden suhteen. Näistä tunnetuimpiin kuuluvat mm. Unkarissa puhuttava lovari ja Romaniassa puhuttava kelderaš. Lovarin sanastolähteet tuntevat sekä interjektion haj että hajde suunnilleen merkityksessä ’no!’. Kelderašissa esintyvät hajda, hajdi, hajt ja hajtar, jotka merkitsevät ’ylös!’ Maantieteellisesti Suomea lähempänä ovat Pohjois-Venäjän romanimurteet, joissa esiintyy puolestaan aj aivan samankaltaisena tervehdyksenä kuin Suomen romaneihin yhdistettävä hai. Mutta hai on lopulta jalosukuinen. Pertti Valtosen (1972) Suomen mustalaiskielen etymologinen sanakirja kertoo sen alkuperänkin: sanskrit, jonka tytärkieliä romani on, tuntee muodon hāi. Kurdinkielessä esiintyy ha’ide, romaniassa hai ja turkissa haydi.

 

Kirjoittaja on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen vähemmistökielten osaston johtaja ja romanikielen lautakunnan asiantuntijajäsen. Hänen oppikirjansa ”Vaaguno! Suomen romanikielen alkeet” ilmestyy vuonna 2011 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemana.

Kimmo Granqvist