Graafikot harhaanjohtajina
Artikkeli 2/1978

Aarre Huhtala

Graafikot harhaanjohtajina

Äidinkielenopettajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että koululaisilla on entistä enemmän vaikeuksia yhdyssanojen kirjoittamisessa. Tuttujenkin yhdyssanojen osat kirjoitetaan usein erilleen.

Tyhjästä ei tätäkään kirjoitustapaa ole nyhjäisty. Vastaanottavaisiin nuoriin ovat varmasti vaikuttaneet mainokset ja liikekilvet, joissa suomen kielen oikeinkirjoitussäännöt ovat saaneet väistyä typografisten tavoitteiden tieltä. Etenkin liikkeiden ikkunamainoksille on tyypillistä, että yhdysmerkki jätetään pois jaettaessa sanoja eri riveille. Mainostetaan kaura leipää ja kukka multaa, tarjolla voi olla pala sokeria, ja onpa näkynyt sellaisiakin tekstejä kuin voi rinkeleitä tai tue nappula jalkapalloilua. Merkillistä, että yksi pieni viiva voi niin pahasti häiritä myymälägraafikkojen silmää. Saattaa olla silkkaa tietämättömyyttäkin, kun kirjoitetaan yhdysmerkittä Sirius kalusto tai Pikantti lomamajat, mutta pakaste broilerissa, viiriäisen munajauhe valmisteessa ja munariisi pasteijassa on jo tahallisuuden makua.

Kirjankansilla graafikot näkyvät myös huseeraavan jokseenkin estottomasti. Pikaisessa tarkastelussa sattui silmiin mm. seuraavannimisiä teoksia: Sota lapset, Humu savotta, Aivo pesu, Puhe miehen ääni, Kolmi varpainen sammakko, Nuija miesten marssi, Täällä Pohjan tähden alla ja eräänlaisena huippuna Miten jatkamme Paasikiven Kekkosen linjaa. Aloittelevalle lukijakunnalle on tarjolla mm. sellaisia kirjoja kuin Uni hiekkaa, Uppo nalle, Eläin lapsia, Sateenkaari puutarha ja Harmaa housuinen herra. Siinähän heti oppivat, että yhdyssanojen kirjoitustavalla ei ole niin väliä.

Lehtien nimissä esiintyy samaa kirjoitustapaa: Alkoholi politiikka, Kirjasto lehti, talous elämä jne. Juuri erilaisissa logoissa yhdysmerkittömyys on yleistä; lehdissä on mm. sellaisia osastoja kuin Posti laatikko, Kodin laki asiat, Silmä tikku, Horos kooppi ja Puna hilkan päivä kirja. Lehden nimen asiallisempi kirjoitusmuoto saattaa kyllä löytyä sisäsivuilta, mutta kannestahan se yleensä katsotaan. Käytännön esimerkkinä voisi mainita kielitoimistolle kirjoitustöitä tehneen ylioppilaan, joka kirjoitti uskollisesti mm. talous elämä ja 73 kysymystä ja vastausta myötä määrämis laista. Painettuun sanaan uskotaan vahvasti.

Asiaa ei kannata vähätellä, vaikka se saattaa tuntua vähäiseltä. Viivattomuus on levinnyt jo laajemmallekin. Lehdessä saattaa olla yhdellä palstalla ja kolmella rivillä otsikko No be listit, niin ettei hetkeen tajua, mitä kieltä lukee, ilmoittaudutaan maan suurimmaksi urheilu lehdeksi, seurataan Monacon humu Carolinea ja haetaan työsuhde asuntoa. Joitakin päiviä sitten sattui yhdestä ja samasta lehtiartikkelista silmiin tuote kehittelyssä, maanantai aamuna ja kuusi vuotiaana. Vielä jokunen esimerkki lehtiotsikoista: Röntgen erikoislääkäri vuodeosastolle, Elvytys neuvotteluja käydään ajan kanssa, Kirja painojen velat kasvavat, Laaja askartelu opas koko perheelle.

Yhdyssanojen oikeinkirjoitus on jo tähänkin asti ollut kielitoimiston puhelinneuvonnassa kaikkein kysytyimpiä asioita. Kun näkyvillä kielenkäytön alueilla aletaan hyljeksiä yhdysmerkkejä, ihmiset tulevat yhä epävarmemmiksi siitä, milloin sanat kirjoitetaan yhteen, milloin erilleen. Ja yhdentekevähän tämä asia ei ole: esimerkiksi naistentaudit on suppeampi käsite kuin naisten taudit ja lasten kotina on harvemmin lastenkoti. Edellä mainitussa lehtiartikkelissa oli myös yhdessä kohdin merkitys muuttunut väärän kirjoitustavan myötä: sanottiin muuttivat Ruotsiin vasta avioituneina, kun tarkoitettiin vasta-avioituneina. Huomautettakoon myös sellaisesta seikasta, että esimerkiksi taivutusmuodossa ”kansainvälisen lapsenvuoden” yhdyssana on yksiymmärteisempi kuin sanaliitto ”kansainvälisen lapsen vuoden”. Sanojen yhteen kirjoittamisella on oma merkitystehtävänsä, eikä kieltä kannata köyhentää heittämällä tämä keino yli laidan. Ei tuo erilleen kirjoittaminen ole niin uutta ja omaperäistäkään: kuusikymmentä vuotta sitten mainostettiin ”naisten venäläis-amerikkalaisia kummi kalossia.”
Aarre Huhtala