null Floora ja fauna

Alkuperä 3/2021

Klaas Ruppel

Floora ja fauna – roomalaista mytologiaa

Jonkin alueen kasvi- ja eläinlajistoon voi viitata myös sanoilla floora ja fauna. Mistä tällaiset sanat ovat peräisin?

Luonnontieteessä oli vallalla eliöiden jako kasvi- ja eläinkuntaan, ennen kuin tieteellisten tutkimusten perusteella jako on tarkentunut ja eliöt on alettu jakaa erilaisin kriteerein useampiin ryhmiin. Monessa kielessä kasvi- ja eläinkuntaan viittaavat termit koostuvat ’kasvia’ tai ’eläintä’ tarkoittavasta osasta sekä ’valtakuntaa’ tarkoittavasta osasta, esimerkiksi viron taimeriik ja loomariik, ruotsin växtrike ja djurrike, saksan Pflanzenreich ja Tierreich, ranskan règne végétal ja règne animal.

Valtakunta-sanan sijasta käytetään myös ’maailmaa’ tarkoittavaa sanaa, esimerkiksi venäjän rastítelnyj mir ja živótnyj mir ja saksan Pflanzenwelt ja Tierwelt. Englannissa eliöt eivät jakaudu valtakuntiin, vaan kuningaskuntiin: plant kingdom ja animal kingdom.

Näiden eliökunnan taksonomiaa kuvaavien termien lisäksi tunnetaan kuitenkin myös antiikista periytyvät nimitykset floora ja fauna. Mitkä näiden sanojen taustat ovat?

Kukkien ja viljan julmalatar Flora

Roomalaisessa mytologiassa kukkien ja viljan jumalatar oli Flora. Hänen kunniakseen järjestettiin keväisin monipäiväinen juhla, jonka kerrotaan olleen kansanomainen ja peräti moraalitonkin. Esitettiin näytelmiä, joissa näyttelijättäret esiintyivät täysin alastomina. Sittemmin Florasta tuli varsinkin runoudessa luonnon kukkia tuottavan voiman henkilöitymä.

Tieteellisessä yhteydessä Flora esiintyi ilmeisesti ensimmäisen kerran Simon Paullin vuonna 1647 ilmestyneen Tanskan kasviston nimessä Flora Danica. Samaa nimitystapaa noudatti Carl von Linné vuonna 1745 julkaistussa Ruotsin kasvistossa, joka on nimeltään Flora Suecica.

Kasviston lisäksi Linné julkaisi myös Ruotsin eläimiä käsittelevän teoksen vuonna 1746. Teoksen nimeämisessä hän turvautui taas roomalaiseen mytologiaan, jossa kerrotaan henkilöstä nimeltä Fauna. Nimi sopi ilmeisen hyvin Floran pariksi, joten teoksesta tuli Fauna suecica, vaikka Faunan yhteys eläimiin oli löysähkö.

Faunus ja Fauna

Fauna oli Faunuksen naispuolinen sukulainen (ei ole varmuutta, onko kyseessä vaimo, sisar vai tytär). Faunus oli paimenten, laidunten ja luonnonäänien jumala. Faunusta vastaava kreikkalainen jumala on Pan, jolla kuviteltiin olevan pukin sarvet ja kaviot sekä valtava fallos. Faunus ja Pan viettivät seuralaistensa kanssa rietasta elämää. Hedelmällisyyden tunnuskuvina Faunus ja Pan olivat viljelijöiden ja karjankasvattajien tärkeitä palvonnan kohteita.

Faunusta esittävä patsas, olkapäillä vuohi.

Faunus ja vuohi.

Kuva: Dennis Jarvis. Wikimedia Commons. CC BY-SA 2.0.

Sekä flooran että faunan taustalla on siis hedelmällisyyteen liittyvän mytologisen jumalan nimi. Flora oli naispuolinen, Faunan takaa löytyy miespuolinen jumala. Mahtoiko tämä vaikuttaa Linnén eläimiä käsittelevän teoksen nimivalintaan?

Joka tapauksessa nimet ovat jääneet elämään, ja tiettyä aluetta tai ajanjaksoa kuvaavien teosten nimissä esiintyvät yhä sanat flo(o)ra ja fauna.

Klaas Ruppel

Kirjoittaja työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa. Hänen erikoisalansa on etymologia, ja hän on ollut mukana toimittamassa etymologista sanakirjaa Suomen sanojen alkuperä, joka ilmestyi kolmiosaisena vuosina 1992–2000.