Estonia-laivan kauhunyöstä ei ollut ehtinyt kulua montakaan tuntia, ennen kuin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielineuvopuhelimeen soitettiin ja ihmeteltiin haveri-sanaa, jota jo ensimmäisissä uutisissa oli käytetty. Sen jälkeen haverista kysyttiin monen viikon ajan päivittäin. ”Eikös ennen puhuttu haaverista, mistä se haveri nyt on ilmestynyt ja kumpi on oikein?” kummastelivat kysyjät. ”Vai ovatko ne eri asioita?”

Onneksi pahoja merivahinkoja sattuu sen verran harvoin, ettei haveri-sanakaan ole ehtinyt tulla oikein tutuksi. Tämän suuronnettomuuden yhteydessä on vaikuttanut siltä, kuin muita sanoja ei enää uskallettaisi käyttääkään. Mihin ovat unohtuneet merivahinko, jolla siis tarkoitetaan alukselle tai sen lastille aiheutunutta vahinkoa, tai vanha kunnon haaksirikko?

Mikään uusi sana haveri ei ole. Se samoin kuin rinnakkaismuoto haaveri pohjautuu ruotsin sanaan haveri, jolle sanakirjat antavat yleisesti sekä merialan merkityksen ’haaksirikko, merivahinko’ että myös ’auto- tai lento-onnettomuus’ tai yleensä vain ’vaurio, vahinko’. Suomen kielessä haveri-sanaa on käytetty vähintään toista sataa vuotta siitä päätellen, että se on päässyt hakusanaksi Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaiseen sanakirjaan (1867–1880).

Mielenkiintoista on, että vähitellen näille rinnakkaismuodoille on alkanut kehittyä hieman eri merkitys, minkä voi todeta eri-ikäisiä sanakirjoja selaamalla. Nykysuomen sanakirjassa (I osa 1951) sanat ovat vielä koko lailla synonyymeja: haveri paremmin: merivahinko, haaveri ark. haaksirikko. Kummankin sanan kohdalla esitetään lisäksi esimerkkejä ’(yleensä) vahingon’ merkityksestä.

Suomen kielen perussanakirjasta (I osa 1990) näkee selvästi, millaisen erilaistumiskehityksen näiden sanojen merkitys on kokenut 40 vuoden aikana: haveri on rajautunut pelkästään ’merivahingon’ merkitykseen ja etenkin oikeusalan termiksi, haaveri taas on väljentynyt ja samalla väljähtynyt ’(yleensä) onnettomuuden, vahingon’ merkitykseen. Pieni haaveri voi sattua yhtä hyvin maalla kuin merelläkin.

Entä mistä haveri on ruotsiin tullut? Siitä kertoo sanojen etymologioita selvittävä sanakirja Suomen sanojen alkuperä (I osa 1992). Lähin vastine on alasaksan haverie, joka puolestaan juontuu ranskan avarie– ja italian avaria-sanoista. Merkitys on ollut alkuaan ’merimatkasta (sittemmin merionnettomuudesta) koituvat (lisä)kustannukset’. Alasaksan muodon alku-h tulee sanakirjan mukaan assosiaatiosta sanan haven ’satama’ kanssa. – Samassa lähteessä arvellaan myös, että suomen haaveri-muodon kehittymiseen olisi vaikuttanut kuviteltu yhteys haava-sanan kanssa ja että siksi merkityskin olisi siirtynyt mereltä maalle (”sattui pieni haaveri: veistin puukolla sormeeni”).

Niin suuressa, tunteita syvästi ravistelevassa onnettomuudessa kuin Estonian uppoaminen on, tulevat siitä tiedottavat sanatkin tavallista tärkeämmiksi ja affektiivisemmiksi. Kenties haveri on nyt ollut aikaisempaa enemmän esillä siksi, että suhteellisen vieraana sanana se koetaan vähemmän kauhukuvia herättäväksi ja virkakielisenä oikeusterminä etäännyttävämmäksi kuin selvemmät sanat merivahinko ja etenkin haaksirikko.