Enemmistö on tärkeä käsite demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä. Enemmistön tahto ratkaisee asiat. Hyvin yleistä on, että demokraattisen valtion hallitus rakentuu parlamentissa edustettuina olevien puolueiden enemmistön varaan. Puhutaan enemmistöhallituksesta. Toki hallituksen voi muodostaa vähemmistökin, kuten Ruotsissa viime vuosina. Tanskassa vähemmistöhallitus taitaa olla yleisempi ilmiö kuin enemmistöhallitus.
Enemmistöjä on monenlaisia. Poliittisessa elämässä on tapana erottaa kolme tärkeätä enemmistöä: yksinkertainen enemmistö, ehdoton enemmistö ja määräenemmistö.
Yksinkertainen enemmistö on esimerkiksi vaaleissa sillä ryhmittymällä, joka on saanut ääniä enemmän kuin mikään muu ryhmittymä. Suomen nykyisessä eduskunnassa on yksinkertainen enemmistö SDP:n eduskuntaryhmällä. Sillä on edustajanpaikkoja enemmän kuin millään muulla ryhmällä.
Ehdoton enemmistö on vaaleissa sillä ryhmittymällä, joka on saanut yli puolet annetuista äänistä. Monipuoluejärjestelmässä tällainen enemmistö on perin harvinainen, mutta ei mahdoton. Esimerkiksi Unkarin hallitseva puolue Fidesz sai viime vaaleissa ehdottoman enemmistön. Kaksipuoluejärjestelmässä taas toisen puolueen ehdoton enemmistö on normaali vaalitulos.
Perustuslain muuttamiseen tai muuhun tärkeänä pidettyyn uudistukseen ei riitä edes ehdoton enemmistö, vaan enemmistön täytyy olla määräsuuruinen eli määräenemmistö. Määräenemmistövaatimus sisältyy monen valtion perustuslakiin tai vaalijärjestelmään. Aika yleinen on vaatimus kahden kolmasosan enemmistöstä. Suomessa vaaditaan lain kiireelliseksi julistamiseen viiden kuudesosan enemmistö.
Käsitteet sekaisin
Suomen medioissa tuntuvat viime vuosina varsinkin yksinkertaisen enemmistön ja ehdottoman enemmistön käsitteet pahasti sekoittuneen. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa, joka tarkasteli eri puolueiden menestystä Helsingin viime kuntavaaleissa, sanottiin 15.6.2021: ”Helsingin valtuustossa vihreillä, SDP:llä ja vasemmistoliitolla ei kuitenkaan ole enää yksinkertaista enemmistöä.”
Kirjoittaja viittaa tilanteeseen vanhassa valtuustossa, jossa hänen mainitsemillaan ryhmittymillä oli yhteen laskettuna yli puolet valtuustopaikoista. Niillä oli toisin sanoen ehdoton enemmistö. Tätä enemmistöä niillä ei uudessa valtuustossa ole, ne ovat menettäneet ehdottoman enemmistön.
Helsingin vanhassa valtuustossa oli yksinkertainen enemmistö eli eniten paikkoja kokoomuksella, ja niin on uudessakin valtuustossa. Tämmöisillä laskelmilla ei toki ole kunnallispolitiikassa suurta merkitystä. Kunnan hallinnossa ei ole hallitusta ja oppositiota, vaan kaikki valtuustoon päässeet puolueet saavat hallituspaikkoja ryhmänsä koon suhteessa.
Sanomalehti Etelä-Uusimaa kirjoitti Raaseporin vaalituloksesta 17.6.2021: ”Poliittinen toiminta koko Raaseporin hyväksi ei välttämättä piristy siitä, että RKP:n yksinkertainen enemmistö valtuustossa kasvoi.” Raaseporin vanhassa valtuustossa RKP:llä oli yli puolet paikoista eli ehdoton enemmistö, ja niin on uudessakin valtuustossa.
Eri kielissä on hiukan erilaiset sanat käsitteille yksinkertainen enemmistö ja ehdoton enemmistö. Toimitustyön kiireessäkään ei silti pitäisi unohtaa hyviä, yksiselitteisiä suomenkielisiä termejä.