Encyclopaedia Iuridica Fennica
Artikkeli 3/1992

Heikki E.S. Mattila

Encyclopaedia Iuridica Fennica

Perusajatus

Encyclopaedia Iuridica Fennica (EIF) on valmisteilla oleva useaosainen oikeustietosanakirja, jonka sana-artikkelit koskettelevat suomalaisen oikeuskulttuurin kantavia periaatteita, keskeisiä instituutioita ja peruskäsitteitä.

Kohderyhmä

EIF on suunnattu ensisijaisesti lakimiehille ja oikeustieteen lähialojen edustajille, mutta myös kaikki oikeusjärjestyksestä ja lakikielestä kiinnostuneet kansalaiset voivat käyttää sitä hakuteoksena.

Toisaalta EIF palvelee suomen kielen, erityisesti virkakielen, tutkimusta, ja sitä voidaan käyttää lähdeteoksena sellaisissa sanakirjahankkeissa, jotka käsittävät myös lakikielen sanastoainesta.

Toteutusorganisaatio

EIF:ää valmistellaan Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteistyöhankkeena. Teoksen toimitusneuvostossa ovat lisäksi edusteilla eri oikeustieteelliset tutkimus- ja opetusyksiköt, oikeusministeriö, tuomioistuinlaitos sekä elinkeinoelämä.

Käytännön valmistelutyötä varten on nimetty 28 alakohtaista kokonaisuutta, joilla kullakin on oma toimittajansa, ja eri alojen sanastoja kirjoittamistyön sovittaa yhteen kokopäivätoiminen päätoimittaja. Kirjoittajina on suuri joukko eri oikeusalojen asiantuntijoita.

Teoksen toimitus sijaitsee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.

Leksikografinen rakenne

EIF sisältää suuren joukon tietoverkostoja, joissa juridista tietoa tiivistetään ”paketeiksi” eri abstraktiotasoilla ja erilaisista näkökulmista. Nämä verkostot koostuvat sana-artikkeleista, jotka ovat vertikaalisessa ja horisontaalisessa suhteessa toisiinsa.

Sana-artikkeleiden laajuus riippuu siitä, mille abstraktiotasolle artikkelit sijoittuvat, ja verkoston eri osasten yhteys toisiinsa turvataan ristikkäisviittein. Laajimpia ovat oikeusala- ja sektorikohtaiset yleisartikkelit, joiden pituus on useimmiten 3—7 painosivua. Vastakkaisen ääripään muodostavat lakikielen tärkeitä detaljikäsitteitä koskevat pikatietoiskut, jotka ovat pituudeltaan vain sivun neljänneksestä yhteen sivuun.

Seuraava katkelma prosessioikeuden sanastosta havainnollistaa EIF:n tietoverkostoajatusta (pituudet tässä konekirjoitusliuskoina):

– –

Prosessioikeus (10 s)

– –

Oikeuslaitos (5 s)

Alioikeus (5 s)

Asunto-oikeus (1 s)

Auskultointi (1 s)

Käräjäoikeus (1 s)

Käräjätuomari (0,5 s)

Laamanni (0,5 s)

Alioikeuden lautakunta

Lautamies (0,5 s)

Erityistuomioistuin (3 s)

Sotilasoikeudenkäynti (3 s)

Hovioikeus (2 s)

Korkein oikeus (3 s)

Laillinen tuomioistuin

Lainkäyttö (5 s)

Maallikkotuomarit (2 s)

Oikeusaste (1 s)

Oikeushallinto (2 s)

Oikeuspaikka (3 s)

Tuomioistuimen toimivalta (3 s)

Tuomari (2 s)

Tuomarinjäävi (2 s)

Tuomiovalta (3 s)

Asianajajalaitos (5 s)

Asianajaja (3 s)

Asioitsija (0,5 s)

– –

Nämä oikeuslaitosta koskevat sana-artikkelit hajautuvat EIF:n muiden artikkeleiden joukkoon aakkosjärjestyksen määräämille paikoilleen (esimerkiksi ”hovioikeutta” edeltävä artikkeli on ”holhousviranomaiset”), mutta niistä kustakin on aina ristikkäisviite systemaattiselta kannalta lähimpiin artikkeleihin. Esimerkiksi ”asunto-oikeus” on kytketty ”alioikeuteen” (ja tämän lisäksi asumista koskeviin sosiaalioikeudellisiin artikkeleihin) ja ”alioikeus” puolestaan ”oikeuslaitokseen”.

Aikataulu

Teoksen täysimittainen valmistelutyö voitiin aloittaa vuoden 1990 alusta. Varsinainen sana-artikkeleiden kirjoittamistyö käynnistyi kesällä 1991. EIF-teoksen arvioidaan valmistuvan 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Heikki E.S. Mattila