Elämä janottaa
Jokisen eväät 3/2014

Riina Klemettinen

Elämä janottaa

Suomalaisten alkoholinkäyttöä tavataan luonnehtia humalahakuiseksi. Ja totta tosiaan: pullon henki näyttää auttavan tilanteessa kuin tilanteessa. Kun mieli on maassa, turvaudutaan helposti kokovartalopuudutukseen. Vaikeassa valintatilanteessa taas käännytään neuvoa antavan puoleen, ja univaikeudet voitetaan vetämällä korville yömyssy. Jos kurkku tuntuu karhealta, maistuu hömpsy konjakkia – ihan vain lääkkeeksi.

Erityisen otollista aikaa tissuttelulle on kesä. Helteillä märkä maistuu ja kuppia kallistetaan tavallista taajempaan. Vaarana onkin, että putki jää päälle.

Usein kaikki alkaa siitä, että mennään ihan vaan yksille. Mutta onhan sitä sitten tarkemmin ajatellen otettava toisellekin jalalle. Kohta ollaankin jo pienessä sievässä tai ainakin vähän tuiskeessa. Mukavassa laitamyötäisessä jatketaan seuraavaan baariin; iltahan on vielä nuori.

Kierroksen tai parin jälkeen pelti alkaa pienentyä. Keittoa kiskotaan kaksi käsin, ja eipä aikaakaan, kun ollaan jo kunnolla soosissa, kännissä kuin ankka tai peräti ihan naamat. Kun muut on juotu pöydän alle ja lomarahat kurkusta alas, on aika soitella kännipuheluita puolitutuille ja ex-heiloille: ”Mää oon kännissä, missä sää oot?”

Siinä sitä sitten horjahdellaan aamuyöstä kotiin päin kannikat olalla, nakit silmillä ja räkä poskella. Auringon kivutessa taivaalle kumara sen kuin syvenee ja käsikin käy maassa. Viimeiset sadat metrit mennään jo neliveto päällä.

Iltapäivällä herätessä on tukka kipeänä. Vessan peilissä näkyy kaksi tomaattia ja gallonan silmäpussit. Kotimatkasta ei ole mitään muistikuvaa, kun filmi on katkennut jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Jos kanuuna on kerta kaikkiaan kestämätön, voi kohmeloa loiventaa korjaussarjalla. Takatuupparin avulla selättää ehkä kiisselin vetämisestä seuranneen jysärin, mutta mikä avuksi moraaliseen krapulaan eli morkkikseen? No tuikku murheeseen tietenkin. Eiköhän lähdetä ihan vaan yksille!

Kesän känniränni ja vuosisadan kankkunen ovat jo kaukana takanapäin. On aika kiertää korkki kiinni. Tipattomalla olo liitetään usein tammikuuhun, jolloin halutaan katkaista pikkujouluajasta vuodenvaihteeseen kestävä juhlakausi. Mikään ei kuitenkaan estä valkaisemasta nenää muulloinkin, kuten kostean kesäloman jälkeen.

Toisaalta syksy on jo ovella, ja pian on taas käyttöä sisäiselle villapaidalle.

Kirjoittaja on Kielitoimiston sanakirjan toimittaja.

Riina Klemettinen