Ehtoja, poikkeuksia ja erityisehtoja reunaehtojen tilalle
Artikkeli 1/1992

Raija Lehtinen

Ehtoja, poikkeuksia ja erityisehtoja reunaehtojen tilalle

Suomen mahdollinen Euroopan yhteisön jäsenyyden hakeminen on vuoden 1992 alussa tuonut lähes jokaiseen tätä asiaa koskevaan puheenvuoroon, uutislähetykseen ja lehtikirjoitukseen samalla myös sanan reunaehdot. Käsitykset sanan merkityksestä ja asiasisällöstä kuitenkin vaihtelevat.

Joidenkin mielestä Suomen EY-jäsenyyden reunaehdot ovat keskeisiä, ratkaisevan tärkeitä ehtoja, suoranaisia liittymisen kynnyskysymyksiä. Jonkun toisen mielestä kysymyksessä ovat vähän epäolennaisemmat lisätoiveet. Reunaehdot-sana houkutteleekin helposti tulkintaan ’marginaaliset, vähämerkityksiset ehdot, joista ehkä tarvittaessa voidaan luopua’. On kuultu sellainenkin selitys, että kun Suomi on täällä EY:n reunalla, niin meidän esittämämme tai meitä koskevat ehdot ovat tietenkin reunaehtoja. Kelpo kansanetymologia; tässä tapauksessa koululaisen suusta.

EY:n jäsenhakemukseen tai lopulliseen jäsenyyteen liitettäviksi aiottuja ehtoja – siis esimerkiksi Suomen puolueettomuutta, kansallista päätäntävaltaa, maataloutta ja aluepolitiikkaa koskevia ehtoja – sopisi mieluiten nimittää vain ehdoiksi. Myös erityisehdot ja poikkeusehdot, joita sanoja on jonkin verran käytetty, kuvaavat hyvin asiaa. Erillisehdot, ennakkoehdot ja lisäehdot voivat nekin olla joissain yhteyksissä
sopivia sanoja. Ulkoasiainhallinnossa käytössä oleva varauma on yksi vaihtoehto. Käypiä sanoja ovat myös vaatimukset, vähimmäisvaatimukset ja hiukan eri näkökulmasta asiaa katsottaessa neuvottelutavoitteet. Valinnanvaraa siis on, kaikkien ei ole pakko toistella reunaehtoja.

Reunaehto on alkuaan matematiikan termi. Se on peräisin matematiikan fysikaalisia sovelluksia palvelevista differentiaaliyhtälöistä, joita on ratkottu maailmassa jo pari sataa vuotta. Omalta alaltaan sana on siirtynyt yleiskieleen suunnilleen merkitykseen ’toiminnalle sen ulkopuolelta asetetut ehdot’. Sentapaisesta kuvallisesta käytöstä kuin ”tuotteen suunnittelutehtävän biologiset reunaehdot” on esimerkkejä jo 1960-luvulta. Nyt 80- ja 90-luvuilla reunaehdoista on alettu puhua yhä enemmän – ja monesti kaiketi edes miettimättä, onko tämän sanan käyttöön mitään syytä.

Myös ruotsin kielessä on matematiikan termi randvillkor. Sitä ei kuitenkaan käytetä puhuttaessa EY:hyn liittymisen ehdoista. Tähän tehtävään ruotsin kielen toimisto suosittaa muun muassa sellaisia sanoja kuin förbehåll ’ehto’ ja specialvillkor ’erityisehto’. Myös me suomenkieliset voimme esittää vaatimuksemme ehtoja tai erityisehtoja asettaen.
Raija Lehtinen