Edustajamme Euroopassa
Artikkeli 1/1997

Jussi Kallio

Edustajamme Euroopassa

Euroopan unionista on tullut osa myös kielitoimiston neuvonnan arkipäivää. Kääntäjät, virkamiehet ja muut kansalaiset tarvitsevat monenlaista tietoa: on kehitettävä uusia termejä, mietittävä suomenkielisiä vastineita, selvitettävä vieraiden lyhenteiden merkitystä ja käyttöä sekä ylipäätään etsittävä tarvittavaa tietoa erilaisista lähteistä. Unionin rakenteeseen ja sen eri osien nimityksiin liittyvät kysymykset ovat niin ikään tavallisia. Seuraavan katsauksen kirjoittaja Jussi Kallio toimii kielitoimistossa virkakielen huoltajana. Työssään hän pohtii päivittäin myös eurokielen ilmiöitä.

Euroopan unioni on tullut tykömme jäädäkseen. Unionin kuvaillaan koostuvan kolmesta pylväästä: Euroopan yhteisöstä, jonka päätavoite sisämarkkinain kehittämisen ohella on talous- ja rahaliiton synty, yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä oikeus- ja sisäasiain yhteistyöstä. Euroopan yhteisö tarkoittaa toiminnallisena kokonaisuutena entistä Euroopan talousyhteisöä, Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä sekä Euroopan ydinenergiayhteisöä yhdessä, vaikka kaikki kolme silti jatkavat oikeudellista olemassaoloaan erillisinä yhteisöinä. Siksi sopimusteksteissä yhä esiintyy monikkomuoto Euroopan yhteisöt. Seuraavassa lyhyt katsaus unionin hallintoon ja hallinnoijiin.

Yleisillä välittömillä vaaleilla valittava Euroopan parlamentti koostuu 626 edustajasta eli jäsenestä. Suomalaisia tuossa joutuisammin europarlamentiksi nimitetyssä unionin kansanedustuselimessä on kuusitoista europarlamentaarikkoa. Lehtitekstissä parlamentin jäseniä kutsutaan sujuvimmin euroedustajiksi, samoin kuin lakitekstin Euroopan parlamentin edustajien vaaleja nimitetään jouheammin europarlamenttivaaleiksi tai peräti eurovaaleiksi. Edustajat järjestäytyvät parlamentin istuntosaliin kymmenkunnaksi unionitasoiseksi puolueryhmittymäksi. Parlamentin toimintaa johtavat puhemies ja neljätoista varapuhemiestä. Vaalikausi on viisi vuotta.

Ylintä päätösvaltaa unionissa käyttää neuvosto eli viralliselta nimeltään Euroopan unionin neuvosto. Sitä kutsutaan usein selvyyden vuoksi ministerineuvostoksi, sillä se koostuu jäsenvaltioiden hallitusten ministereistä. Sen kokoonpano vaihtelee kulloinkin käsiteltävien asioiden mukaan. Neuvoston valmisteluelimenä yhteisöasioissa toimii jäsenvaltioiden unionisuurlähettiläiden muodostama pysyvien edustajien komitea sekä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ulkoministeriöiden poliittisten osastojen päälliköistä koostuva poliittinen komitea. Neuvoston puheenjohtaja edustaa virallisesti unionia. Puheenjohto vuorottelee jäsenmailla puolivuotiskausittain. Suomi valmentautuu paraikaa toimimaan unionin puheenjohtajamaana vuosituhannen viimeisen puolivuotisen.

Tavallaan kansallisvaltioiden hallitusta vastaa toiminnaltaan Euroopan komissio, joka tekee yhteisön lakialoitteet, käyttelee toimeenpanovaltaa ja valvoo unionin perussopimusten toteutumista. Jäsenvaltiot valitsevat komissioon yhteisellä sopimuksella viisivuotiskaudeksi kerrallaan 20 jäsentä eli komissaaria, ja sen koostumuksen kaikkineen vahvistaa Euroopan parlamentti. Pienet jäsenvaltiot saavat kukin yhden komissaarin, viisi suurta kaksi kukin. Komissio ratkaisee asiat enemmistöpäätöksin. Komission tukena työskentelee noin 20 000 työntekijän virkakunta, joka on järjestetty tehtäväkohtaisiksi pääosastoiksi. Niitä johtaa kutakin pääjohtaja ja kustakin vastaa tehtävään määrätty komissaari. Komission puheenjohtaja on viime vuosina noussut unionin näkyvimmäksi julkisedustajaksi.

Pysyviä neuvontaelimiä, joita neuvoston ja komission on kuultava ennen monia ratkaisevia päätöksiä, ovat talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea. Kummassakin on yhteensä 222 jäsentä eri jäsenvaltioista. Talous- ja sosiaalikomitean jäsenet edustavat elinkeinoelämää ja työmarkkinajärjestöjä. Alueiden komitea koostuu jäsenmaiden alueellisten etujen ajajista.

Tarkoin on pidettävä toisistaan erillään Eurooppa-neuvosto ja Euroopan neuvosto. Eurooppa-neuvostolla on tärkeä asema unionin poliittisena ohjaajana, vaikkei se olekaan yhteisön varsinainen toimielin. Siihen kuuluvat jäsenmaiden pääministerit, Ranskasta ja Suomesta usein myös presidentti, sekä komission puheenjohtaja avustajinaan ulkoministerit ja yksi komissaari. Se kokoontuu säännöllisesti kahdesti vuodessa määrittelemään politiikan yleisiä suuntaviivoja sekä virittämään yhteisymmärrystä unionin keskeisiin ratkaisuihin. Euroopan neuvosto taas ei kuulu unionin organisaatioon lainkaan vaan on vuonna 1949 perustettu Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestö, joka edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia, kulttuuria ja rauhaa Euroopassa.

Tuomiovaltaa yhteisössä käyttelee Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, johon on liitetty erillinen ensimmäisen oikeusasteen eli lyhemmin ensiasteen tuomioistuin. Yhteisöjen tuomioistuin huolehtii perussopimusten ja niiden nojalla annettujen säädösten tulkinnasta. Ensiasteen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat yksityisten tahojen ja yritysten kanteet. Yhteisön talousarviota valvoo erityinen tilintarkastustuomioistuin, jonka jäseniä tavallisessa kielenkäytössä kutsutaan yhteisön tilintarkastajiksi. Kaikkiin kolmeen tuomioistuimeen kukin jäsenmaa lähettää yhden tuomarin. Parlamentin yhteydessä toimii Euroopan parlamentin oikeusasiamies, jolle unionin kansalaiset voivat kannella yhteisön toimista.

Rahoitustointa hoitaa Euroopan investointipankki, jonka ensisijainen tavoite on tukea unionin tasapainoista kehitystä. Erityisesti se rahoittaa hankkeita, jotka vahvistavat jäsenmaiden varusrakenteita, vireyttävät yritysten kansainvälistä kilpailukykyä tai edistävät yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Euroopan rahapoliittinen instituutti valmistelee Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perustamista talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa. Niiden tehtäväksi tulee liiton yhteisen rahan liikkeellelasku ja hoito.
Jussi Kallio