Digitalisaatio vapauttaa viittomakieliset
Artikkeli 4/2018

Salla Fagerström

Digitalisaatio vapauttaa viittomakieliset

Viittomakieliset kuurot ovat aina olleet innokkaita tarttumaan teknologian mahdollisuuksiin. Tekniset innovaatiot ja nyt viimeisimpänä digitalisaatio ovat madaltaneet, elleivät peräti häivyttäneet esteitä heidän arjessaan.

Kuurous vammana ei juurikaan näy päälle päin, mutta se on aina ollut yksi sosiaalisesti eristävimpiä vammoja: täydellinen tai osittainenkin kuulon puute sulkee ihmisen pois yhteiskunnallisesta tai sosiaalisesta osallistumisesta, ellei paikalla satu olemaan tulkkia, joka viittoo tai kirjoittaa puhutun keskustelun. Kuurot ovat harvoin saaneet ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi viittomakielellä.

Aina ei avustajaa tai tulkkiakaan ole saanut – eikä saa vielä tänä päivänäkään. Riippuvuus tulkista ja tulkkauksesta käy rasittavaksi pidemmän päälle: ajatteleva ihminen kaipaa vapautta tulla ja mennä omien oikkujensa mukaan. Se on ollut vaikeaa aina näihin päiviin saakka. Mutta digitalisaatiosta on tullut viittomakielisten vapauttaja.

Puhetaidon ja kielitaidon ero

Kuurojen Museossa Tampereella on parhaillaan esillä näyttely Hyvä, paha tekniikka (1.10.2018–6.9.2019). Siinä esitellään erilaisia teknisiä apuvälineitä, jotka ovat liittyneet kuurojen historiaan. Joskus erinäisillä virityksillä on yritetty parantaa kuuloa, mutta lopputulos onkin ollut jotain aivan muuta. Esimerkiksi Alexander Graham Bell keksi vahingossa puhelimen työskennellessään kuurouden parissa.

Kun lopulta ymmärrettiin, että on helpompi muuttaa kivi kullaksi kuin kuuro kuulevaksi, ruvettiin ”sopeuttamaan” kuuroja: keksittiin apuvälineitä, jotta kuurot oppisivat puhumaan kuten normaalit ihmiset. Samalla tavalla kuin piirtäminen on sokealle vaikeaa, on puhuminen kuurolle hankalaa.

Suomi on viittomakielisille vieras kieli.

Usein unohdetaan, että suomi on viittomakielisille vieras kieli. Kun Suomessa oli vielä vallalla puheopetusmetodi (ns. oralistinen metodi), harva opettaja osasi tehdä eroa puhetaidon ja kielitaidon välillä. Ajateltiin, että jos lapset oppivat puhumaan sanan, he myös ymmärtävät sen. Näin ei suinkaan aina ollut. Harmaapääpapukaijatkin oppivat matkimaan ihmisen puhetta, jos niille hokee samaa lausetta riittävän kauan, mutta tuskin nekään pääsevät jyvälle kieliopista ja sanastosta.

Omia teknisiä ratkaisuja

Yhteiskunnan harjoittaman kuurojen kuntoutustoiminnan menestys on ollut vaihtelevaa, mutta kuurot ovat itse olleet hämmästyttävän nokkelia sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. On rakennettu kekseliäitä, omintakeisia ratkaisuja itkuhälyttimiksi ja ovikelloiksi. Tukes ei välttämättä hyväksyisi näitä viritelmiä enää, mutta onneksi tilalle ovat tulleet nykyaikaiset, teollisesti valmistetut hälytinjärjestelmät: tärinäherätyskello ja vilkkuovikello ovat tavallisimpia apuvälineitä. Myös palovaroittimet pystytään kytkemään täristimeen sekä vilkkuun.

Kuulon apuvälineetkin ovat kehittyneet muinaisten kuulotorvien aikakaudesta: korvan takana käytettävät kuulokojeet ovat digitaalisia, ja ne ohjelmoidaan tietokoneella käyttäjän tarpeisiin sopiviksi. Myös sisäkorvaan asennettava istute hyödyntää digitaalista tekniikkaa. Se muuttaa äänet sähköimpulsseiksi, joita kuulohermo kykenee ymmärtämään.

Kuurot hyötyneet eniten digitalisaatiosta?

Arkea helpottavien teknisten ratkaisujen rinnalle ovat kehittyneet myös kommunikaatiopalvelut. Kun kännykät ja tekstiviestit yleistyivät 1990-luvun lopulla, se hävitti viimeisetkin vaikeudet kuurojen keskinäisestä yhteydenpidosta.

Viittomakieliset kuurot saattavat muutenkin olla ylivoimaisesti eniten digitalisaatiosta hyötynyt kansanryhmä: heidän ei tarvitse enää tilata tulkkia verotoimistoon, pankkiin tai vakuutuspalveluihin, koska suurin osa asioinnista hoituu sähköisesti. Jos suomi ei taivu kunnolla, ihannetilanteessa kuuro voi napsauttaa itsensä etätulkkauspalveluun. Käytännössä se tarkoittaa, että asiakas avaa videoyhteyden päivystävään tulkkiin.

Etätulkkaus on esimerkiksi Yhdysvalloissa todella suosittu tapa tulkkauksen järjestämiseen. Nappia painamalla tulkki ilmestyy puhelimen tai tietokoneen ruudulle ja mahdollistaa vaivattoman kommunikaation kuuron ja kuulevan välillä. Tällä hetkellä etätulkkausta tarjoaa Suomessa kaksi tahoa: Kela, jonka maksuton järjestelmä toimii vain virka-aikaan 8–16, ja maksullinen Chabla, joka toimii kellon ympäri kaikkina viikonpäivinä.

Maksuttoman etätulkkauksen rajoittaminen vain virka-aikaan on asiakkaiden kannalta hankalaa, koska moni on töissä tai koulussa eikä silloin välttämättä pysty jonottamaan vaikkapa vakuutusyhtiön palvelunumeroon.

Toimiva tulkkauspalveluiden digitalisaatio lisää mahdollisuuksia viittomakielisten kuurojen osallistumiselle, työllistymiselle ja opiskelulle.

Kun tulkkauspalveluiden digitalisaatio saadaan toimimaan Suomessa, se avaa suunnattomat mahdollisuudet viittomakielisten kuurojen osallistumiselle, työllistymiselle ja opiskelulle. Järjestely säästää myös aikaa, rahaa ja ympäristöä. Tulkki voi istua toimistossaan vaikka Rovaniemellä samaan aikaan, kun kuuro asiakas istuu kunnanvaltuuston kokouksessa Hangossa. Palvelu edellyttää vain nopean nettiyhteyden.

Digitalisaatiolla mielipidevaikuttajiksi

Digitalisaation sosiaalinen ulottuvuus on luonut kuuroille uusia mahdollisuuksia osallistumiseen ja vaikuttamiseen oman viiteryhmän sisällä sekä paljon laajemminkin. Moni on mukana sosiaalisessa mediassa. Viittomakielisillä on kymmeniä, ellei satoja keskusteluryhmiä ja sivuja Facebookissa. Kuka tahansa voi viittoa oman keskustelunaloituksensa, ja muut voivat postata siihen oman kommenttinsa videomuodossa.

Sosiaalinen media avaa viittomakielisille aivan uudella tavalla kuulevien kulttuuria.

Sosiaalisessa mediassa on syntynyt globaalissa viittomakielisessä yhteisössä tunnettuja kuuroja julkkiksia, jotka laativat huolella jokaisen julkaisunsa ja kannanottonsa. Sosiaalinen media avaa viittomakielisille aivan uudella tavalla kuulevien kulttuuria: kun some-videoissa on tekstitys, kuurot oppivat uusimpia termejä ja trendejä ja pystyvät osallistumaan keskusteluun eri tavalla. He eivät ole enää ulkopuolella, vaan niin ytimessä kuin haluavat.

YouTube ja muut videopalvelut ovat mahdollistaneet myös videoblogien julkaisemisen eli vloggaamisen. Kun viittomakielinen vloggaaja näkee vaivaa tekstittääkseen videonsa, ne aukeavat myös suurelle yleisölle ja viittomakielisistä voi tulla mielipidevaikuttajia siinä missä kuulevistakin.

Oman erityisosaamisen ei myöskään tarvitse enää olla vain viittomakieleen tai kuurouteen liittyvää, vaan se voi olla mitä tahansa puutarhanhoidon ja astrofysiikan väliltä, koska kaikesta on saatavilla informaatiota ja se on jo suureksi osaksi tavalla tai toisella saavutettavaa. Tämä on suuri askel pienelle kieli- ja vammaisryhmälle, joka on tottunut katsomaan kuulevia ylöspäin.
Salla Fagerström
Kirjoittaja on viittomakielinen toimittaja-käsikirjoittaja ja media-alan yrittäjä.