Diggaatsä mua – vai musta?
Kysyttyä 2/2010

Sari Maamies

Diggaatsä mua – vai musta?

Kysymys: Sanooko poika friidulle: ”Mä diggaan sua” vai ”susta”? Kumpi on slangin mukainen tapa?

Vastaus: Slangin luonteeseen kuuluu vaihtelevuus, monimuotoisuus ja normittamattomuus, joten ”oikeaa” slangia ei voi määritellä. Stadin slangin käyttöä kuvaavat mm. sanakirjat Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (Heikki Paunonen) ja Nykyslangin sanakirja (Kaarina Karttunen). Verbin digata (~ dikata) tavallisin merkitys on näiden sanakirjojen mukaan ’pitää jostakusta tai jostakin’, ’pitää jotakin hyvänä’, ’arvostaa’. Lisäksi digata-verbiä on käytetty mm. merkityksessä ’ymmärtää jotakuta’, ’tajuta jotakin’ (Mä en digannu yhtää mitä se kundi meinas). Pitämisen, tykkäämisen merkityksessä diggaamisen kohde esitetään joko partitiivissa (digata jotakin) tai elatiivissa (digata jostakin, vrt. pitää, tykätä jostakin). Näistä partitiivi vaikuttaa ainakin sanakirjojen perusteella tavallisemmalta (esimerkit Paunosen kirjasta): Mä diggaan sitä tyyppii aika paljon. Hinkku dikkaa Lissuu. Diggaatsä Hurriganesii? Mä diggaan vaan jatsii. (Elatiiveja:)  Diggaatsä tost kimusta? Mä diggaan hevysta ja raskaasta rokista. Mä en diggaa noist fritsuist, joita sä duunaat.

Sari Maamies