Buutsit ja pieksut – vaatetussanojen rinnakkaiseloa sanakirjassa
Artikkeli 2/2005

Minna Haapanen

Buutsit ja pieksut – vaatetussanojen rinnakkaiseloa sanakirjassa

Monet tietävät, mitä tarkoittavat muotilehtien parkat ja pillifarkut sekä laulun simmarit, sammarit, kummarit ja pipo.

Muille sen kertoo sähköinen Kielitoimiston sanakirja: esimerkiksi

2. parka9 (taivutus: parkan, parkassa, parkat jne.) tav. puolipitkä topattu ulkoilutakki, jossa on kiristysnauha vyötäröllä ja us. karvareunainen huppu.

Vaikka sanakirja kuvaakin ennen kaikkea nykyistä yleiskieltä, siinä on mukana useiden erikoisalojenkin sanastoa. Vaatetukseen ja pukeutumiseen liittyviä sanoja on sanakirjassa satoja. Suurin osa niistä oli jo Kielitoimiston sanakirjan edeltäjässä, CD-Perussanakirjassa, mutta uusistakin hakusanoista viitisenkymmentä liittyy vaatteisiin ja pukeutumiseen; tuttu ja jokapäiväinenkin sanasto muuttuu koko ajan.

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua

Monet sanakirjan vaatteisiin ja pukeutumiseen liittyvistä sanoista ovat vanhaa omaperäistä sanastoa. Vanhoja ovat muun muassa vyö, kenkä, pieksu, mekko ja käsine sekä ehkä uudemmilta vaikuttavat ryysy, töppönen ja pääntie. Vanhaa suomalaista sanastoa ovat myös pukeutumiseen liittyvät verbit pukea ja riisua sekä käsityösanat parsia, ratkoa ja ommella.

Vaatesanoilla on erilaisia ja eri tavoin syntyneitä synonyymejä. Joillakin yleiskielisillä vaatesanoilla on aivan neutraaleja, yleiskielisiäkin synonyymejä, esimerkiksi puolisormikkaalla kynsikäs, mutta joillakin sanoilla on myös murteellisia synonyymejä. Yleiskielen lapanen voi olla murteissa vantus, tumppu tai tikkuri ja villatakki saattaa olla villaröijy. Joidenkin sanojen murteellinen merkitys poikkeaa niiden yleiskielisestä merkityksestä. Vaate merkitsee joissakin murteissa kangasta ja sepalus vaatteessa olevaa halkiota yleensä, ei ainoastaan miesten housujen suljettavaa etuhalkiota, kuten yleiskielessä.

Vaatesanoilla voi olla myös eri tyylilajien synonyymejä, tavallisimmin arkikielisiä. Osa niistä on jopa yleiskielisiä tutumpia, esimerkiksi nilkkakenkien synonyymi nilkkurit tai lenkkitossujen synonyymi lenkkarit. Takkia merkitsevä rotsi ja lakkia tarkoittava kotsa ovat puolestaan esimerkkejä vaatesanojen slangivastineista.

Vaikka Kielitoimiston sanakirjan vaatetukseen ja pukeutumiseen liittyvä perussanasto onkin hyvin suomalaista, sanastossa on myös paljon lainaa vieraista kielistä. Osa sanoista on kirjoitusasultaan täysin suomalaisia (esimerkiksi ruotsista lainatut huivi ja pusero), osa taas suomeen mukautettuja (baskeri, turbaani) ja osa suoria sitaattilainoja vieraasta kielestä (chenille, glencheck ’eräs ruutukuosi’). Verbeistä on kuitenkin vaikea löytää muita kuin kirjoitusasultaan suomalaisia – vaikka kuinka uudesta vaatemaailman ilmiöstä olisi kyse (muodistaa, räätälöidä, kivipestä, hiekkapestä, kuumamankeloida).

Lisäksi on vaatesanoja, jotka ovat jääneet käyttöön vain sitaattilainoina ilman rinnakkaista suomalaista vastinetta (poncho, tweed), ja sanoja, jotka ovat saaneet rinnalleen suomeen mukautetun vastineen (trenchcoat eli trenssi ja loafer eli louferi). Berberi ja jumpperi ovat puolestaan esimerkkejä sellaisista lainatuista vaatesanoista, joiden rinnalla ei käytetä sitaattilainavastinetta.

Sanan kirjoitusasun suomalaistamisen lisäksi sitaattilaina voidaan suomalaistaa myös alkuperäisen sanan ääntämyksen mukaan. Bootsien sijaan voidaan käyttää kotoisammin buutseja ja tutun sijaan tytyytä. Ääntämyksen mukainen kirjoitusasu auttaa muun muassa sanan taivuttamisessa; tosin Kielitoimiston sanakirja antaa vaikeidenkin sanojen taivutusohjeet (Sitaattilainat sanakirjassa, ks. Lue myös).

tutu21 [tyty´] (taivutus: tutu/ta, ‑tä t. ‑a, ‑hun, ‑hyn t. ‑un jne.) (rinn. tytyy) balettitanssijattarien käyttämä monikerroksinen lyhyt (tyllikankainen) hame t. puolisääreen ulottuva kellohame.

Sitaattilainoja voidaan korvata myös käännöslainoilla. Muotinäytöksistä tuttu catwalk on suomeksi kuvaavasti näytöslava, ja stretch-alkuisten tekstiilialan sanojen tilalla Kielitoimiston sanakirja kehottaa käyttämään jousto-alkuisia sanoja (joustokangas, joustolanka).

Kimonohihat vai spagettiolkaimet?

Uusia vaatesanoja tuottavat eniten muoti ja sen muuttuminen. Muodinmukaisia ovat aikanaan olleet bermuda- ja mikrosortsit, kimono- ja puhvihihat sekä prinsessalinjaiset hääpuvut. Kenkäosastojen muotihyllyiltä on löytynyt milloin hollannikkaita, milloin varvaskenkiä. Kielitoimiston sanakirjaan uusi muoti on tuonut muun muassa caprihousut, helletoppien spagettiolkaimet ja niukkaakin niukemmat alushousut eli stringit.

Muotiin liittyy luonnollisesti kansainvälisyys. Esimerkiksi Ranskassa jo 1700-luvulla käytössä olleesta kipparitakista tuli muotivaate 1960-luvulla, ja sen jälkeen se on ollut suosittu myös Suomessa. Uudemmat kansainväliset muotiin liittyvät ilmiöt tuovat yleensä mukanaan myös niitä tarkoittavat lainasanat. Vierailta mailta ovat tulleet muun muassa intialainen sari, japanilainen kimono ja espanjalainen bolero. Esimerkiksi matkailun myötä saadaan suomen kieleen jatkuvasti uutta kansainvälistä vaatesanastoa: etelän uimarannoilta tuttu ja espanjan kielestä peräisin oleva pareo on yksi uusista Kielitoimiston sanakirjan vaatesanoista.

pareo³ ranta-asuna käytettävä uimapuvun päälle kietaistava suuri huivi.

Moniin erityistilanteisiin on nykyään olemassa omat vaatteensa ja asusteensa. Jos naisten piti aiemmin tyytyä vain tavallisiin rintaliiveihin, nyt he voivat tarvittaessa käyttää esimerkiksi imetysliivejä tai urheiluliivejä. Joskus yhden erityiskäyttöön tarkoitetun vaatteen rinnalle kehitetään muita samantyyppisiä vaatteita. CD-Perussanakirjassa olleen tukisukan rinnalle on Kielitoimiston sanakirjaan lisätty tukisukkahousut ja lentosukka, joka myös on eräänlainen tukisukka.

Erityistilanteiden vaatteina voidaan pitää erilaisissa harrastuksissa käytettäviä vaatteita. Useimmat tuntevat sellaiset urheiluun liittyvät vaatesanat kuin nappulakenkä (’nappulapohjainen urheilukenkä’), leijonapaita (’Suomen jääkiekkojoukkueen pelipaidasta’) ja yleiskielessäkin laajasti tunnettu tennissukka.

Vaate- ja pukeutumissanastoa tuottavat myös uudet tekstiilit sekä tekniikan ja teknologian kehittyminen. Mikrokuitukangas oli mukana jo CD-Perussanakirjassa. Kielitoimiston sanakirjan uusia vaatesanoja on puolestaan fleece tai suomalaisemmin fliisi.

fliisi5 tekst. pehmeä, molemmin puolin nukattu paksuhko neulos, jota käytetään vars. vapaa-ajan vaatteisiin, fleece.

Pikkarit ja bodi

Nopeasti uusia ilmiöitä ja muotivirtauksia esittelevä vaatemaailma ei ole uuden suomalaisen vaatesanaston ainoa lähde. Myös vanhasta tutusta sanastosta syntyy uusia sanoja. Yleiskieliset sanat voivat saada rinnalleen arkikielisiä synonyymejä. Näin polvisukista on tullut polvarit, pikkuhousuista pikkarit ja kravatista kraka.

Vanhat sanat voivat saada myös uusia merkityksiä. Piikkareilla tarkoitettiin Nykysuomen sanakirjan aikoihin vain juoksijoiden käyttämiä piikkikenkiä ja farmarilla vain farmin omistajaa tai viljelijää. Nykyisessä arkikielessä piikkarit ovat myös hyvin kapea- ja korkeakorkoiset naisten kengät ja farmarilla voidaan tarkoittaa farmariautoa ja monikollisessa farmarit-muodossa farmarihousuja eli farkkuja.

Vielä CD-Perussanakirjassa arkikielinen maihari tarkoitti vain maihinnousutakkia, mutta nykyään maiharit voivat olla myös maihinnousukengät. Sisäkengällä saatetaan nykyisin tarkoittaa sisätiloissa käytettävien kenkien lisäksi myös vaikkapa laskettelumonon tai rullaluistimen sisässä käytettävää tossumaista osaa. Bodilla taas tarkoitettiin aiemmin vartalon lisäksi vain naisten käyttämää alusasua, body stockingia, mutta nykyään bodi (tai body) voi olla myös pikkulasten yksiosainen vartalonmyötäinen alusasu.

Valkotakit ja roiskeläpät

Joitakin vaatteisiin liittyviä sanoja käytetään leikillisissä merkityksissä. Kielitoimiston sanakirja kertoo, että uudella sanalla karvalakkimalli ei tarkoiteta karvalakin mallia, vaan sitä voidaan käyttää esimerkiksi matkapuhelimien edullisista eli yksinkertaisista jokamiehen malleista puhuttaessa. Valkotakkikaan ei tarkoita väriltään valkoista takkia, vaan sitä käytetään leikillisesti lääkäristä. Muita leikillisesti käytettyjä vaatteisiin liittyviä sanoja ovat esimerkiksi hienohelma, mietintämyssy, tiukkapipo ja kengänkuluttaja.

kengänkuluttaja leik. Tavallinen kengänkuluttaja tavallinen ihminen.

Joillakin vaatteilla voi olla erikoisiakin leikillisiä nimityksiä. Paksuja villasukkia tai ‑housuja saatetaan sanoa pässinpökkimiksi, (armeijan) aamutossuja kusiluistimiksi ja hyvin lyhyttä minihametta roiskeläpäksi.

Uusinta uutta ja tulevaisuutta

Kaikki vaatesanat eivät koskaan pääse mukaan sanakirjaan mutta yleisimmät ja vakiintuneimmat kylläkin. Varsinkin nopeasti vaihtuvat muoti-ilmiöt tuovat mukanaan myös sellaista sanastoa, jota (kuten itse vaatteitakin) käytetään vain lyhyen aikaa.

Millaisia uusia vaatesanoja sitten voisi olla mukana tulevissa sanakirjoissa? Muotivaatteista saattaisivat mukaan päästä jo jonkin aikaa käytössä olleet napapaita, ylipolvensukat ja lainasana bandana (eräänlainen pieni puuvillahuivi) ja erityisvaatteista ehkäpä retkeilijän kalvokengät ja kuoritakki. Kenties myös vintage- eli vuosikertavaatteesta ja teknisesti edistyksellisestä älyvaatteesta kirjoitetaan artikkelit seuraavaan sanakirjaan.

Minna Haapanen