Asutusnimien taivutusohjeet
Artikkeli 3/1991

Ritva Liisa Pitkänen

Asutusnimien taivutusohjeet

Suomessa jotkut paikannimet taipuvat sisä- ja jotkut taas ulkopaikallissijoissa. Sanotaan Alastarolla mutta Ylistarossa, Laviassa mutta Luvialla, ja on sovittu, että yleiskielinenkin taivutus määräytyy paikallisen käytännön mukaisesti. Niinpä käyttäjälle ennestään tuntemattomien nimien taivutusmuotoa on niin hankala tai mahdoton arvata, että oikeaan käyttöön pyrkivä tarvitsee oppaan. Sellainen on Ritva Korhosen toimittama hakemisto Alastarolla Ylistarossa. Suomen asutusnimet ja niiden taivutus. Kirjassa on Suomen kuntien, kaupunkien ja kylien nimet sekä valikoima muunkinlaisia asutusnimiä. Kaikkiaan nimiä on noin 20 000. Kirja ei ole vain taivutusopas, vaan se on myös ensimmäinen suomenkielisen asutusnimistön hakemisto. Suomenruotsalaisesta nimistöstä on vastaava hakemisto Svenska ortnamn i Finland ilmestynyt ensimmäisen kerran jo 1926. Siinä on asutusnimien lisäksi myös keskeisten ja tunnettujen luonnonpaikkojen nimet.

Kirjan tarkoituksena ei ole vain nimien taivutuksen vaan myös nimimuotojen vakiinnuttaminen. Nimistä mainitaan taivutuksen lisäksi paikan laji ja sijainti, ruotsalais- ja saamelaisalueiden nimistä lisäksi ruotsin- ja saamenkieliset muodot. Kirjan lopussa on vielä erilliset hakemistot näistä toiskielisistä nimistä ja niiden suomalaisista vastineista.

Lyhyessä alkupuheessa kerrotaan hakemiston tausta ja annetaan tietoja sen käyttäjille. Joiltakin kohdin alkupuhe vaikuttaa turhan lyhyeltä ja niukkasanaiselta. Nimien keruu ja keruun tuloksena syntyneet kokoelmat mainitaan useaan kertaan mutta ei sanota selvästi, että hakemiston tiedot ovat pääosaltaan peräisin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimitoimiston kokoelmista. Sinne ne on koottu kylä kylältä paikallisia asukkaita haastattelemalla, joten tietojen pitäisi olla luotettavia. Näin varmasti onkin useimmissa tapauksissa mutta ei aina. Kirjan tekijä on ollut varsin hyvin selvillä siitä, että nimikokoelmissa ja sitä kautta myös taivutusoppaassa saattaa olla virheitä. Kokoelmissa on joskus kerääjien teorioimia taivutusmuotoja tai tieto taivutuksesta puuttuu kokonaan. Pääosa kokoelmista on kertynyt 60- ja 70-luvulla, ja joidenkin nimien taivutus on ehtinyt sen jälkeen muuttua. Monelle lienee tuttu esimerkiksi se viimeaikainen ilmiö, että mäki-loppuisten kaavanimiksi otettujen nimien taivutus pyrkii siirtymään sisäpaikallissijoihin, niin ettei enää asutakaan Eskolanmäellä vaan Eskolanmäessä.

Niukkuudessaan alkupuhe tekee lukijan joskus epävarmaksi. Siinä todetaan ensin, että paikannimien taivuttamisen yleisohjeena on kansanomaisen taivutustavan käyttö. Myöhemmin kuitenkin selviää, että hakemiston esitys perustuu ”mahdollisimman pitkälle paikalliseen perinteeseen, mutta antaa poikkeuksellisimmissa yksityiskohdissa periksi yleiskieliselle, yleistävälle taivutukselle”. Lukija hämmentyy, kun hänelle ei kerrota, missä tapauksissa hakemisto noudattaa paikallista taivutusta ja missä kohdin siitä on poikettu. Tästä koituu se haitta, että hakemistossa mahdollisesti olevia virheitä ja siihen tehtyjä yleiskielistyksiä ei pysty erottamaan. Tällainen tapaus on esimerkiksi Valkealan kyläkunnan nimessä Multamäki, jota suositetaan taivutettavaksi Multamäellä, vaikka kansanomainen nimen taivutus on Multamäessä.

Hakemiston kahtalainen päämäärä, sekä nimiasujen että taivutuksen vakiinnuttaminen, tuo turhaa painolastia sellaiselle, joka käyttää hakemistoa pelkästään taivutusoppaana. Asutusnimiluettelossa on oltava esimerkiksi kaikki viralliset kylännimet. Ne eivät taas lainkaan kuulu taivutusluetteloon, koska tällaisista pelkästään asiakirjoissa esiintyvistä nimistä ei käytetä taivutusmuotoja. Virallisten kylännimien joukossa on myös sellaisia nimimuotoja, jotka perustuvat vanhentuneeseen oikeinkirjoitukseen ja jotka tulevat poistumaan, kun maarekisterinimien oikeinkirjoitus saadaan tarkistetuksi ja yhdenmukaistetuksi. Esimerkki tällaisesta on Kankaanpään kylännimen Kyynärjärvi virallinen muoto Kyynerjärvi, joka ilmeisesti on alkuaan ruotsinkielisen kirjurin luoma.

Kirjassa on 556 sivua, joten mistään taskuun sopivasta opasvihkosesta ei ole kyse. Uusia painoksia suunniteltaessa voisi ajatella kirjan tekemistä hiukan pienemmäksi ja paremmin käteen sopivaksi. Tämä tuntuisi olevan helposti toteutettavissa aivan pienin esitystavan muutoksin. Nyt jokaisesta nimestä on oma kaksi-, joskus kolmirivinen tieto. Tietoja voisi aika monessa tapauksessa yhdistää saman hakunimen alle selvyyden siitä kärsimättä. Näin voisi menetellä esimerkiksi silloin, kun kylä ulottuu kahden kunnan alueelle tai kun kunnalla ja sen keskuskylällä on sama nimi. Paljon rivejä säästyisi silloin, jos samannimiset paikat kaikkine tietoineen yhdistettäisiin saman hakunimen alle. Nyt hakemistossa on oma hakunimi esimerkiksi yli 40 Taipale-nimellä.

Kunnan- ja kylännimien lisäksi hakemistoon on otettu valikoima muita asutusnimiä. Mukaan on pyritty saamaan mahdollisimman paljon epävirallisia kylien ja kyläkuntien nimiä. Tällaisen aineksen valinta on ilman muuta hankalaa, ja mukaan on tullut omassa ympäristössäänkin varsin tuntemattomia ja vähämerkityksisiä nimiä. Hakemistoon päässyt kaavanimistö, kaupunginosien, osa- ja asuma-alueiden nimet, perustuvat kaupunkien 70-luvulla antamiin tietoihin. Sen jälkeen tämä nimistön osa on kasvanut tuntuvasti ja kasvaa edelleen. Tietoja keskeisistä kaavanimistä ja niiden taivuttamisesta tarvitaan epäilemättä. Kaavanimiä on jo nykyiselläänkin niin paljon, että kannattaisi harkita aivan oman oppaan tekemistä niistä. Hakemistossa on muutakin haja-aineistoa, mm. asuttujen saarten nimiä. Tällaisten nimien poimielma jää aina satunnaiseksi. Voi esimerkiksi kysyä, miksi Kustavista on otettu nimi Vikatmaa mutta jätetty pois naapurisaarten nimet Järviluoto ja Riihimaa.

Hakemistosta puuttuu jonkin verran taivutusmuotoja. Useimmin niitä näyttää puuttuvan kaavanimistä ja kieliraja-alueilla sijaitsevien paikkojen nimistä. Alkupuheen lopussa kirjan tekijä vetoaa lukijoihin lisäysten ja korjausten saamiseksi hakemiston tietoihin. Toivottavasti kirjan käyttäjät ottavat vetoomuksen vakavasti. Ilman heidän apuaan ja tuoreita tietojaan esimerkiksi nimien taivutuksen muuttumisesta tällaista hakemistoa on mahdotonta pitää ajantasaisena.

Pienine puutteineen ja aukkoineenkin Ritva Korhosen Alastarolla Ylistarossa on hyödyllinen ja välttämätön hakemisto kaikille, jotka tuottavat puhuttua tai kirjoitettua sanaa.

Ritva Korhonen: Alastarolla Ylistarossa. Suomen asutusnimet ja niiden taivutus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 58. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1990.
Ritva Liisa Pitkänen