Ässähallitus ja yhteiskuntasopimus
Uudissana 2/2015

Riitta Eronen

Ässähallitus ja yhteiskuntasopimus

Politiikan kieleen ilmestyy aina vaalien yhteydessä uusia sanoja, joita luovat sekä poliitikot itse että media ja kansalaiset. Sanat ovat usein tyyliltään leikillisiä – tuttuina esimerkkeinä edellisten eduskuntavaalien synnyttämät jytky ja (kuuden puolueen) sixpackhallitus.

Lukuisissa yhteyksissä on jo puitu myös kevään 2015 vaalien jälkeistä kielenkäyttöä ja esitelty uutta hallitusta kuvaavia nimityksiä, joita ovat mm. ässähallitus ja kolme ässää. Ne perustuvat puoluejohtaja-neuvottelijoiden, Sipilän, Soinin ja Stubbin, nimien alkukirjaimeen ja kuulostavat epäilemättä paremmilta kuin myös esillä ollut SSS-hallitus.

Hallitusneuvottelujen aikana kommentoitiin niin sosiaalisessa kuin muussakin mediassa sitä, että insinöörikieli ja yrityselämän käsitteet ovat Juha Sipilän myötä tulleet mukaan politiikkaan. Huomattiin myös, miten nykypoliitikotkin osaavat (vaikkapa Urho Kekkosen tavoin) poimia sattuvia ilmauksia murteista yleiskieleen.Tällä kertaa niitä ovat olleet ainakin vatuloida ja jappasta, joilla on kuvattu hallitusneuvottelujen kulkua. Tämäntapaisilla verbeillä saattaa olla useitakin merkityksiä. Vatulointi tarkoittaa  ainakin (esimerkiksi kalaverkon) sotkujen selvittelyä tai  hidastelua  ja jappaseminen (tai jappaiseminen) mm. jahkailua (www.kotus.fi).

Yhteiskuntasopimus ei ole uudissana, mutta se kaivetaan esiin politiikan kielen käsite- ja sanavarastosta säännöllisin väliajoin.

Minkäänlaista jappasemista ei ole ollut näkyvissä, kun on ilmoitettu valtion ja kuntien menoihin kohdistuvista säästötoimista. Niitä tosin on luvattu keventää verohelpotuksilla, jos mm. ammattiyhdistysliikkeen kanssa saadaan aikaan yhteiskuntasopimus esimerkiksi palkkoja jäädyttämällä ja työaikaa pidentämällä.

Yhteiskuntasopimus ei ole uudissana, mutta se kaivetaan esiin politiikan kielen käsite- ja sanavarastosta säännöllisin väliajoin, viimeksi Mari Kiviniemen hallituksen aikana 2011. Tietosanakirjassa (CD-Facta 2004) yhteiskuntasopimuksen yhteydessä viitataan konsensuspolitiikkaan, joka on Suomessa vuodesta 1968 alkaen liittynyt varsinkin tulopoliittisiin ratkaisuihin mutta myös laajempaan poliittiseen yhteisymmärrykseen. Politiikan sanakirjan (Matti Wiberg 2011) mukaan yhteiskuntasopimus on myös ’laaja-alainen yhteiskunnallisen yksituumaisuuden ilmaus’, mutta taustalla on vielä paljon varhaisempi käsite: 1700-luvulla eläneen valistusfilosofi Rousseaun idean mukainen yhteiskuntasopimus. Siihen pyrkimällä tähdätään kansalaisten yhdessä hyväksymiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. – Ei siis mitään ihan uutta, mutta epäilemättä yhä uudelleen tavoiteltavaa.

Sanapoimintoja

Tietyn ajanjakson uudis- ja muutkin ajankohtaiset sanat antavat usein yhteiskunnasta yhtä terävän kuvan kuin laajemmatkin tekstit. Kotuksen verkkosivuilla voi tarkastella kuluvan vuosikymmenen sanoja viiden vuoden ajalta, sillä siellä on yksissä aakkosissa kooste vuoden sanoista 2010–2014 (www.kotus.fi). Kiintoisan kurkistuksen erään aiemman ajanjakson sanoihin tarjoaa Uudissanasto 80 (SKS ja WSOY 1979), jonka kuvaama sanasto sijoittuu Nykysuomen sanakirjan ja Suomen kielen perussanakirjan väliseen aikaan, siis lähinnä 1960- ja 70-luvuille. Sanakirjan ovat toimittaneet Aarre Huhtala ja Taru Kolehmainen.  – Kielikellon toimitus pahoittelee, että Kielikellossa 3/2014 sivulla 30 teoksen toimittajaksi mainittiin vain Taru Kolehmainen.
Riitta Eronen