Äidinkieltä lähihoitajille

Sosiaali- ja terveysalan toisen asteen opetussuunnitelmaan sisältyy neljä opintoviikkoa äidinkieltä, kertoo Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen eli Hesoten äidinkielenopettaja Tuija Takala. Äidinkielen kurssit sijoittuvat perusopintoihin. Lähiopetusta kuuluu yhden opintoviikon opintoihin 29 tuntia. Lisäksi Hesotessa pidetään äidinkielen valinnaisia kursseja. Myös yhdistetty ammatti- ja ylioppilastutkinto on mahdollinen, mutta tuolloin äidinkielen opetuksesta vastaa lukio.

Heti opintojen alussa alkavalla äidinkielen kurssilla opetellaan opiskelulukemisen, -kirjoittamisen ja -esiintymisen taitoja. Lähihoitajaopiskelijat kertaavat tekstiin liittyviä peruskäsitteitä (esimerkiksi lause, virke ja kappale) ja kirjoittavat esseen, jolloin prosessikirjoittaminen miellekartan avulla tulee tutuksi. Lisäksi he laativat opintokäynnin pohjalta raportin. Kirjoitustyöt pyritään yleensä integroimaan eli yhdistämään ammatillisiin aineopintoihin, esimerkiksi kasvatustieteen, psykologian tai hoitotyön opintoihin.

Selkoviestintää ja äänikirjoja

Äidinkielen opinnoissa käsitellään myös sitä, miten lähihoitaja voi tukea eri-ikäisten ihmisten viestintää. Opinnoissa käsitellään lisäksi ammattikieliä, kielen vaihtelua, viestintää selkokielellä ja kaunokirjallisuutta. Kaunokirjallisuuteen tutustutaan muun muassa niin, että kirjan pohjalta tehdään pienimuotoinen äänikirja, joka elävöitetään kohderyhmälle sopivaksi.

Kolmannella äidinkielen kurssilla opiskelijat harjoittelevat työelämälähtöisten asiakirjojen laatimista kirjoittamalla referaatin jostakin sosiaali- tai terveysalan artikkelista. Näin he saavat kosketuksen oman alansa teksteihin ja oppivat samalla lähteeseen viittaamisen tapoja ja pohjatekstin selostamista omin sanoin. Myös palaverityöskentelyä ja muistion kirjoittamista harjoitellaan yhdessä hoitotyön opettajien kanssa.

Perusopintojen loppupuolella tehdään aineistopohjainen harjoitelmatyö ja sen yhteydessä käydään läpi oikeakielisyysasiat ja kerrataan lähdeluettelon laatimisen ja lähteisiin viittaamisen käytäntöjä. Varsinainen opinnäytetyö tehdään opintojen loppuvaiheessa eli perusopintojen jälkeen. Tämän ohjaukseen on varattu vain seitsemän äidinkielen tuntia, eikä äidinkielenopettajilla ole näin ollen mahdollisuuksia tarkastaa opiskelijoiden töitä.

Takalan mukaan äidinkielen opiskelu on tarkoituksenmukaista aloittaa toiminnallisilla tekstitaidon tehtävillä, jotka liittyvät opiskelualaan. Käytännön tekstien lukemisella ja tekemisellä on innostavampaa aloittaa kuin kieliopilla ja oikeinkirjoituksen kertaamisella, varsinkin kun tekstityöt liitetään jollain tavoin käytännön ammattiaineisiin. Esimerkiksi opintokäyntiraportin tekeminen kytkee kirjoittamisen taidot osaksi muita opintoja.

Esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja

Osa lähihoitajaopiskelijoista ei ole juuri harjaantunut tekstien lukemiseen ja kirjoittamiseen - jotkut ovat saattaneet päästä peruskoulun läpi lukematta ainuttakaan romaania. Takala kertoo, että lähihoitajaryhmät ovat usein erittäin heterogeenisia tekstintuottajia. Osalle opiskelijoista tekstien tekeminen on helppoa, osalle taas hyvinkin vaikeaa. Joillekin saatetaan räätälöidä hieman suppeampi ohjelma lukivaikeuksien takia. Kirjoittajana voi kuitenkin itse kukin kehittyä, jos motivaatiota riittää. Osa opiskelijoista kirjoittaa suppeasti yksinkertaisesti siksi, että kiinnostus tekstien tekemiseen puuttuu.

Esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu on tekstien lukemisen ja tuottamisen lisäksi tärkeä osa lähihoitajien äidinkielen opetusta. Näitä taitoja harjoitellaan erilaisten oppimistehtävien avulla (esimerkiksi haastattelut, kirjallisten töiden esittelyt yms.). Osa opiskelijoista on taitavia nimenomaan suullisessa vuorovaikutuksessa. Kun äidinkielen opetukseen otetaan mukaan erilaisia viestinnän osa-alueita, jokainen opiskelija voi löytää itsestään vahvoja puolia.

Takalan mukaan nuorisoasteen lähihoitajaopiskelijat tarvitsevat melko paljon opettajan tukea, koska tekstien tekeminen on ehkä entuudestaan vierasta ja opiskelutaidotkin saattavat olla vähäiset. Kun kirjoittamisen opiskelu yhdistetään ammatilliseen opetukseen, opiskelija voi saada neuvoja ja tukea kahdelta eri opettajalta. Tehtäviä voidaan tarvittaessa jatkaa vaikka seuraavalle äidinkielen kurssille asti, jolloin opetuksessa säilyy yhtenäinen linja.

Tekstien tuottaminen osa työtä

Takalan mielestä integroinnissa äidinkielen opetus nivoutuu luontevaksi osaksi muita opintoja ja työelämätaitoja. Ammattiaineiden opettajat ovat kokeneet integroinnin pääosin hyvänä opetusmuotona, samoin opiskelijat. Takala on opettanut ammatillista äidinkieltä 12–13 vuotta ja näkee integroinnin lisäävän opiskelijoiden ammatillisia valmiuksia. Hyvin toteutettu integrointi auttaa opiskelijoita käsittämään, että kielenkäyttö on tärkeä osa työtä. Integrointia hankaloittaa kuitenkin ajan ja resurssien puute. Työssäoppimisjaksoilla ammattiin liittyviä tekstejä ohjaavat yleensä ammattiaineiden opettajat harjoittelupaikkojen ohjaajat.

Takala katsoo, että suurin osa opiskelijoista saa koulutuksen aikana valmiudet tuottaa työelämän tekstejä. Osa ei kuitenkaan saa neljän opintoviikon äidinkielen opetuksella riittäviä tekstin tuottamisen taitoja. Näin on varsinkin silloin, kun opiskelijan lähtötaso ja motivaatio tekstien tuottamiseen ovat heikkoja.

Takalan mielestä neljä opintoviikkoa äidinkieltä onkin lähihoitajakoulutuksessa minimimäärä: ainakaan tätä vähemmän ei saisi olla. Äidinkielen hyvä osaaminen on niin tärkeä osa lähihoitajan työtä, että sen opetusta voisi olla koulutuksessa enemmänkin.

Takalan ajatuksiin on helppo yhtyä, sillä ilman kielen rakenteen ja käytön ymmärtämistä on vaikea tuottaa selkeitä ja johdonmukaisia tekstejä, jotka palvelevat kaikkia potilaan hoitoon osallistuvia. Äidinkielenopettajan asiantuntijuutta voisi hyödyntää enemmänkin työelämän tekstejä harjoiteltaessa – esimerkiksi selkeän ja käytäntöä palvelevan hoitosuunnitelman kirjoittamisessa tarvitaan hyvää kielen tuntemusta.
 

Kirjoittaja oli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen valtionhallinnon korkeakouluharjoittelijana kesällä 2006.

Lähteet
Ammatillinen äidinkieli ja integrointi. Toim. Tuija Takala ja Elise Tarkoma. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto 2004.
Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen äidinkielen opettaja Tuija Takalan puhelinhaastattelu 10.6.2006.