Äänten kuvia teksteissä
Artikkeli 4/2013

Anni Jääskeläinen

Äänten kuvia teksteissä

Humps, räks ja roiskis ovat imitatiiveja eli  ääntä tai liikettä kuvaavia sanoja, joita on yleensä pidetty lähinnä lasten ja sarjakuvien kielen piirteenä. Lähemmin tarkastellen paljastuu, että imitatiivit ovat  tärkeä kirjoitetunkin kielen keinovara.

Imitatiivit eli onomatopoeettiset interjektiot ovat taipumattomia, kuvamaisia sanoja, joilla jäljitellään luonnon, ympäristön, ihmisten ja eläinten tuottamia ääniä ja joskus liikkeitä. Tällaisia sanoja ovat totunnaisemmat eli kesymmät napsis, poks, loiskis, humps ja tömps ja kertaluonteisemmat eli villimmät fruuum, ziiipoks, pfhiuuu ja esimerkiksi hyrryrryrryyrryyyyyr.

Imitatiiveja käytetään yhtä hyvin puheessa kuin teksteissäkin. Usein on kuitenkin ajateltu, etteivät tällaiset sanat ole mitään oikeaa kieltä. Ainakaan niitä ei käytetä aikuisten kirjoittamissa, kunnollista tyyliä edustavissa teksteissä, eihän?

Näitä kielen pikkusanoja käytetään itse asiassa paljonkin, ja niillä on monenlaista käyttöä erilaisissa teksteissä, myös sanomalehtien toimitetuissa teksteissä. Miten ja mihin siis imitatiiveja käytetään kirjoitetuissa teksteissä?

Kun auto panee pum ja maksa sanoo poks

Kun vuonna 1999 valmistauduttiin vuosituhannen vaihtumiseen, Aamulehdessä pakinoitiin vaihdoksesta tähän tapaan:

Optimisti vie smokkitilauksen Hennes & Mauritziin. Pessimisti hamstraa näkkileipää ja valmistautuu hetkeen, jolloin tietokoneet sanovat räts ja pam. (Kielipankki, Aamulehti 1999)

Muutamaa vuotta aikaisemmin Kauniit ja Rohkeat ‑televisiosarjassa Macyllä oli alkoholiongelma, ja jakson nimessä varoiteltiin:

Macy, maksasi sanoo pian poks! (Kielipankki, HS 1995)

Tällaisella sanoo tai panee + imitatiivi ‑rakenteella kuvataan teksteissä rikki menemistä. Kun esine tai asia päästää terävän äänen, se rikkoutuu.

Rakenteella voi kuvata muutakin, nimittäin eläimen tai olion ääntelyä: koira sanoo hau hau, lehmä sanoo ammuu, juna sanoo tsuk tsuk.

Sanoo tai panee + imitatiivi ‑rakenteen käyttö teksteissä paljastaa mielenkiintoisen eron. Kun rakenteella kuvataan rikki menemisen merkitystä, rakenne kuuluu aikuisten kielenkäyttöön, mutta kun sillä kuvataan eläimen tai olion ääntelyä, rakenne vie useammin lasten kieleen ja lasten kanssa jutusteluun.

Reportaasikerronnan miljöön kuvailun keino

Klak klak klakatiklak klak. Tietokoneen näppäimet naputtelevat tiheään tahtiin tekstiä ruudulle. Kielentutkija kirjoittaa juttua Kielikelloon.

Yllä oleva tekstikatkelma jäljittelee tavallista jutunaloitusta, jollaista viljellään lehtien henkilöhaastatteluissa ja reportaaseissa: kuvataan ääntä, jonka avulla luodaan tapahtumamiljöö. Äänen kuvauksella lukija viedään suoraan paikkaan, johon haastattelu tai reportaasi sijoittuu. Juttu aloitetaan esimerkiksi näin:

Naps, naps, naps, naps. [Kappaleenvaihto] Kävelysauvat nakuttavat rytmikkäästi asfaltin pintaa, kun kymmenen hengen sauvakävelyporukka suuntaa kohti merenrantaa. (HS, 2011)

Kriiiik! Kulmahiomakoneen terä raapaisee teräsputken kylkeä ja päästää pitkän kirskunan. Etäämpää kantautuu porakoneen rytmikäs jytkytys, kivikuormat kolahtelevat, jossakin räsähtää maahan nippu teräspalkkeja. (HS, 2011)

Samaa keinoa voi käyttää myös jutun tasojen väliseen siirtyilyyn: äänen kuvaus voi palauttaa tapahtumapaikalle myös tekstin keskellä, kun kirjoittaja on vaikkapa tarjonnut välillä faktoja ja lukija on siirrettävä taas jutun fyysiseen tapahtumapaikkaan.

Konepellin alta kuului PAM

Yksi syy käyttää imitatiiveja on tietenkin äänen kuvaileminen. Usein äänistä kerrotaan kuitenkin muustakin syystä kuin pelkästä äänen kuvailemisen ilosta.

Yksi tavallisin syy äänten kuvailemiseen on se, että äänet todistavat maailmasta ja maailman tapahtumista; kun kuvaillaan ääntä, itse asiassa kerrotaan jostakin tärkeämmästä. Ääni toimii siis todisteena. Ampujahiihtäjä voi kuvailla ääntä klik kertoessaan, miten ammunta meni vikaan:

Hylsy meni takaisin lukkopesään ja kuului vain klik, kun yritin laukaista. Rytmi meni sekaisin ja makuuammuntaan meni aivan liian paljon [aikaa? tms. ‑ puuttuuko esimerkistä sana?], Jyrkiäinen harmitteli. (Kielipankki, Karjalainen 1999)

Samaan tapaan kirjoittaja voi kertoa autonsa rikkoutumisesta pahaenteisiä ääniä kuvailemalla:

Kuulinpa merkillisen äänen tuossa eräänä aamuna juuri pakkasten hellitettyä kun kytkin lohkolämppärin kiinni ja aloin lapioida lunta Volvon päältä. Konepellin alta kuului PAM. Siinä vaiheessakun PAM kuului toisen kerran ja varmistui ettei ääni ollut vain mielikuvituksen tuotetta, otin johdon irti ja avasin konepellin. (Internet, päiväkirja)

Teksteissä ja puheessa myös esimerkiksi ihmisiä voidaan kuvailla ihmiselle tyypillisen toiminnan kautta niin, että kuvaillaan toiminnan ääniä:

Kyllähän se Axen mainos on varmaan tosi seksikäs, mutta kavereiden kanssa aina nauretaan, kun meidän lähipiirissä on sellainen tyyppi, joka aina laittaa – joskus hikiselle ihollekin – sitä Axea monta minuuttia. Kuuluu vaan että sshhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh shhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh, kun se vetää suunnilleen koko purkin kerralla… (Internet, keskustelu)

Kakku humpsis-roiskis-kaavalla

Tavallinen ja samalla kekseliäs tapa käyttää imitatiiveja olioiden ja tapahtumien kuvailemiseen on tehdä yhdestä tai useammasta imitatiivista yhdyssanan määriteosa. Näin yhdyssanaan saadaan ujutettua elävästi kuvailevaa ainesta.

Laura on kuitenkin Miriam, joka on jo käynyt semmoisessa naps-naps-leikkauksessa... (Internet, keskustelu)  

Jokin piimäkakun ohje minulla taitaa olla myös samalla humpsis-roiskis-kaavalla. Ei tarvitse paljoa vääntää, eikä vispata. (Internet, blogin kommentti)

Se ei tehnyt tarinasta mitenkään uskottavaa ja johti mässäilyyn kaikenlaisella hyppy, potku, lyönti, suih suih vips hijaaaaa töps tump ‑meiningillä. (Internet, blogi)

Tällä tavoin on helppo puhua jopa moniosaisten tapahtumien kuvauksista menettämättä kokonaan sitä kuvausvoimaa, joka puheessa eleiden, ilmeiden ja äänensävyjen avulla olisi käytössä.

Yhdyssanan määriteosana toimiminen onkin sellainen imitatiivien käyttötapa, jossa myös imitatiivien puheessa ilmenevä elemäisyys tulee hieman näkyviin.

Tehokasta tarinankerrontaa

Imitatiiveja käytetään erityisen paljon, kun kerrotaan tarinoita lukijaan vetoavasti. Imitatiiveilla tehostetaan tarinan muutoskohtia, ja monesti tällaisessa käytössä imitatiivi itse asiassa saa epäsuorasti kuvata jonkin tapahtuman:

Paras tapahtui kuitenkin kun olin lähdössä postista hakemaan niitä hemmetin pöksyjä. Olin juuri laittamassa trenssin nappeja kiinni, kun naps, yksi irtosi taas.Luulisi, että siihen hintaan mitä se trenssikin maksoi saisi edes paikallaan pysyviä nappeja. (Internet, blogi)

Olin sinkkuna tooodella pitkään, ja olin jo täysin vakuuttunut, etten löydä ketään, enkä koskaan. [Kappaleenvaihdos] Mutta pointti oli, että en etsinytkään. Ihmettelin vain itsekseni kotona, että miksi mä en löydä ketään. [Kappaleenvaihdos] Heti kun vähän rupesin katselemaan ympärilleni, siis laitoin ilmon nettiin, niin humps, löysin unelmieni miehen. (Internet, keskustelu)

Tällaisia tehokkaita tarinoita voidaan kertoa tarinan itsensä vuoksi, tai sitten tehostava tarina sijoitetaan argumentoinnin yhteyteen vakuuttavaksi esimerkkitapaukseksi, kuten jälkimmäisessä esimerkissä on tehty.

Eleiden ja tekojen kuvailua

Varsinkin takaperoisesti johdetuilla eli verbeistä typistetyillä imitatiiveilla kuvaillaan monesti teksteissä myös tekoja. Takaperoisesti johdettuja imitatiiveja ovat esimerkiksi nyöks, jyns, töks ja pomps. Tällainen imitatiivi kuvaa yhtä paljon toiminnan ääntä kuin liikettäkin.

ota [– – ] joku vanha astianpesuharja ritiläharjaksi.. irrota ritilä, aseta vaikka kylppärin lattialle, vimiä tai muuta tehokasta harjaan ja eiku jyns jyns (Internet, keskustelu)

Ja tsup. Takaisin tietokoneelle lähettämään juttuja. Näyks näyks, mmmm, onkohan tämä juusto Hollannista? (HS, 2002)

Imitatiiveilla voidaan kuvata myös vuorovaikutuksellisia eleitä ja tekoja. Internetin keskustelut ovat tekstejä, joissa monesti luodaan ainakin illuusiota vuorovaikutuksellisuudesta. Vuorovaikutuksellisena tekona toimii esimerkiksi takaperoisjohdettu imitatiivi nyöks, jolla voidaan vastata myöntävästi kuin nyökäten:

KA1 kirjoitti: harmi kun täysrasvaista maitoa ei saa luomuna... [– – ] *nyöks nyöks* Samaa olen itsekin harmitellut. (Internet, keskustelu)

Osa merkitysten ja rakenteiden verkostoa

Edellä on esitelty muutamia imitatiivien runsaista käyttötavoista – niillä voidaan tehdä teksteissä paljon muutakin. Imitatiiveilla kuvaillaan monesti myös tekemisen tapaa, mikä esimerkeissä tuli esille vain epäsuorasti.

Edellä käsitellyt esimerkit ovat aikuisten kirjoittamia ja osa niistä sanomalehdistä. Miksi sitten ajatellaan, että imitatiiveja käytetään vain sarjakuvissa ja lasten kielessä?

Syynä imitatiivien käytön huomaamattomuuteen lienee se, että eräät kielenilmiöt yksinkertaisesti ovat vaikeasti tietoisesti havaittavissa. Kun imitatiiveja käytetään jotakin kuvailtaessa, huomio kiinnittyykin itse asiaan, ei kuvailun tapaan. Silloin kuvailun varsinaiset keinot jäävät näkemättä.

Imitatiivit ovat suomen kielen tärkeä keinovara, jolla on käyttöä niin puheessa kuin teksteissä. Kun imitatiivi-ilmauksia tarkastellaan lähemmin, havaitaan, että imitatiivit sijoittuvat yleensä konstruktioihin eli kielen totunnaisiin rakenteisiin, joista edellä nähtiin muutamia esimerkkejä.

Konstruktioidensa kautta imitatiivit niveltyvät sujuvasti kielen muiden ainesten joukkoon – imitatiivit eivät olekaan mitään erityisen kummallista tai irrallista. Imitatiivit myös toimivat periaatteessa samoin kuin muutkin kielen elementit. Ne liittyvät merkitysten ja rakenteiden monitasoisen verkoston osaksi kielen jäsentyneeseen varantoon. Ne ovat osa kieltä.

 

Kun sanakirja kääk-sanan listasi

Viime vuonna Kotimaisten kielten keskus pääsi uutisiin, kun uutistoimistojen kautta levisi tieto, jonka mukaan Kielitoimiston sanakirjaan oli otettu sellaisia ”uusia” sanoja kuin kääk, viuh, niisk ja plääh (Kielikello 1/2012: Niisk ja muut pienet sanat). Nämä pikkusanat ovat interjektioita ja imitatiiveja.

Imitatiiveja ja interjektioita on toki vanhastaankin ollut sanakirjoissa. Niiden määrä on tosin vaihdellut sanakirjoittain.

Kielitoimiston sanakirjassa ja sen edeltäjässä Suomen kielen perussanakirjassa (1990–94) erilaisia interjektioita on ollut mukana varsin säästeliäästi. Sen sijaan esimerkiksi 1951–1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa interjektioita ja imitatiiveja on melko paljon ja 1867–1880 ilmestyneessä Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa jopa hämmästyttävän paljon. Muutama näyte Lönnrotin ruotsalais-suomalaisesta sanakirjasta:

holi, voc. onom. tjenande till härmning af sorlande l. ihåligt ljud; vesi panee: holi holi; oja juoksi holin holin; kuuluu holin holia; jfr. huli, koli

klipi, klipin, voc. onom. härmning af finare ljud, som uppkommer vid mindre och tunnare styckens klappning mot hvarandra (gröfre och dofvare ljud uttrycktes med klapi II o. klopi); klipin klapin.

 

Kun erosta kuuluu pam

Imitatiiveja ei suinkaan aina käytetä todellisten äänten kuvaamiseen vaan niillä kuvataan myös kuvitteellisia ääniä, joita ei kuulu eikä voisi kuulua. Tällaista käyttöä voi kutsua metaforiseksi:

Voittoarpa voi osua kenelle hyvänsä; hiukan onnea, suopea kaveri sisäpiirissä, oikea ikä, oikea kotipaikka, oikea habitus, oikea sukupuoli ja pam – takarivin tulokas on yllättäen ministeri. Ihmeitä tapahtuu. (HS, 2003)

En ajatellut muuta kuin häntä. Olin onnellinen. Kunnes pam! hän jätti minut. (Internet, keskustelu)

Keväällä meillä tehtiin työkartoitus. Tietokone laski, että meillä on yksi sairaala-apulainen liikaa ja humps: nyt meillä on yksi apulainen vähemmän. (Kielipankki, HS 1995)

Metaforantutkimus on tutkimussuuntaus, joka tutkii kielen ja ajattelun kuvallisia ilmentymiä. Tutkitaan, millaisten mielikuvien avulla ihmiset jäsentävät kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Metaforateorian pääideoita on, että abstrakteja asioita on vaikea ajatella ja kuvata, jolloin on turvauduttava kuvauksessa kouraantuntuvampaan kokemukseen.

Tunnekokemukset ovat jo niin vaikeita kuvattavia, että niistä puhuttaessa sanoja haetaan usein kehon kautta: loukkaus on kuin isku vasten kasvoja, jonkin ikävän tiedon saaminen tuntuu siltä, että vedetään matto jalkojen alta, ja niin edelleen.

Tunnekokemuksen kuvaamisen apuna toimiva tapahtuma voi päästää myös äänen, ja ääntä voidaan kuvata imitatiivilla. Näin syntyy imitatiivien metaforinen käyttö.

Käytettäessä imitatiiveja metaforisesti hyödynnetään yllättävien tapahtumien herättämiä jaettuja kehollisia kokemuksia yleensä hyvin huomaamattomasti. Kertomatta  nimittäin jätetään suoraan vertauksena toimiva fyysinen tapahtuma. Fyysistä tapahtumaa edustaa ainoastaan kuvallisen iskun tai putoamisen ääni, esimerkiksi pam tai humps.

 

Kirjoittaja on tutkinut suomen kielen imitatiiveja väitöskirjassaan ”Todisteena äänen kuva – Suomen kielen imitatiivikonstruktiot” (2013).

Aineistolähteenä käytetty Kielipankki on Tieteen tietotekniikan keskuksen  CSC:n ylläpitämä kielentutkimuksen palvelukokonaisuus.

 

Mjau ja miau!

Eläinten ääniä kuvataan puheessa ja kirjoituksessa onomatopoettisilla sanoilla. Nämä äänten kuvat vaihtelevat kielittäin: siinä missä suomen kielessä koira sanoo hau hau, ruotsin kielessä kuullaan ja kirjoitetaan vovv vovv. Entäpä muissa kielissä? Martina Ollas on tutkinut eläinten äänien kuvausta eri kielissä ja kirjoittanut aiheesta Språkbruk-lehteen. Kirjoitus ”Mjau! Djurläten på olika språk” on vapaasti luettavissa sähköisessä Språkbrukissa 3/2013 osoitteessa www.sprakbruk.fi.

 

 

Anni Jääskeläinen